Työvaatemannekiinit odottelevat täyttöjen alkamista

"Tää on siitä hiano työmaa, että täällä on joka päivä valu." - totesi Hannu, valmistellessaan harjateräksiä laitettavaksi valun sekaan jatkaen, että jos näin olisi ollut ennen vanhaan, niin muurariporukka olisi ollut valujuhlasta humalassa joka päivä jo ennen päiväkahveja. Valut ovat minustakin varsin juhlallisia, vaikka ne eivät minun hommia pysäytäkään siinä, missä muurarien.

Juhlavuutta tontilla.

Maanantaina valettiin autokatoksen sokkelit ja sisäpuoliset sokkelit loppuun. Nyt sokkelien pitää kuivua muutama päivä, ennen kuin täyttöhommat voidaan aloittaa. Meidän maanantaihin mahtui vielä valun jälkeen valaisimien valintaa ja rasioiden paikkojen tuumailua myöhään yöhön. Toisen meistä jo nukahdettua rasiat löysivät lopulta paikkansa ja valaisimetkin valittiin - ainakin toistaiseksi - ja ainakin siihen asti, kunnes nukahtanut puoliso herättyään tarkastaa suunnitelmat.

Tänään tiistaina viimeisetkin patolevyt ja eristeet oli laitettu paikoilleen ja muurarien kamat siirretty pois työmaalta.

Valkoiset sokkelit luo tilan tuntua.

Tontti näytti illalla perin autiolta ja haikealta, kun kävimme Marian kanssa kantamassa loput tontille jääneet tarvikkeet pois täyttöjen tieltä. Nyt rajojen sisällä on vain sokkelit ja roskalava, joka sekin toivottavasti tulee siirretyksi naapurin puolelle ennen kuin Haaviston porukka karauttaa paikalle. Kantamisen päätteeksi kiipesimme sisään matalaan majaamme ja nautimme kotimme valmistumisesta päivä päivältä lisää.

Rakennushommia on tehty nyt kolmisen viikkoa. Huomenna keskiviikkona on tänä aikana ensimmäinen arkipäivä, kun työmaalla ei tapahdu mitään pois lukien sokkelin kuivumista, joka onneksi tapahtuu ihan itsekseen. Toivottavasti sama tahti jatkuu tulevaisuudessakin. Torstai on toivoa täynnä. Siihen mennessä pitäisi EPS-levyjen tulla tehtaalta ja Haaviston kaivurin ilmestyä tontille. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.