Kolme varvia kiviä ja rakennuttajan ensimmäinen kiukku

Riensin aamulla tontille kukonlaulun aikaan katsomaan, kuinka ensimmäinen kivikuorma saapui Lakan Betonilta rakennuspaikalle.

Lakan Betoni pyörillä.

Pystytysporukan lähimpänä asuva muurari oli saanut komennuksen saaapua paikalle ohjaamaan kuskia lastin purkamisessa. Huikkasin hyvät huomenet heti autosta noustuani. Toivotuksiini vastattiin: "Harmillisen lyhyt pilkki!". Kyseessä ei ollut muurarien tapa toivottaa hyvät huomenet vaan asiaa hetken selviteltyäni ymmärsin, että kyse oli kuorma-auton liian lyhyestä kurottajasta, jonka takia kivikuorma uhkasi jäädä turhan kauas muurauspaikoista. Olin joka tapauksessa innoissani.

Liian lyhyt pilkki.

Ensimmäinen kiukkua aiheuttanut asia tuli esiin, kun soittelin Ollille päivän kuulumisia aamupäivän päätteeksi. Olli murisi, että laasti uhkaa loppua ja hommat siinä sivussa. Laastia oli toimitettu tonnin verran ja tarve oli kolmelle tonnille. Lupasin soittaa samaa soittoa Kalelle, joka Lakan talon meille oli myynyt ja joka toimi sekä pääsuunnitelijana, että projektin johtajana tai ainakin minun henkisenä tukena hankkeen johdossa. Kale torppasi yritykseni saada laasteja Lakan piikkiin todeten, että toimitukseen sisältyy 10mm kerros laastia ja vieritti homman suorilta Haaviston piikkiin. Eipä ollut 10mm säännöstä aiemmin mitään puhetta! Lopulta Olli tilasi lisää laastia Toikkoselta meidän piikkiin eikä hommatkaan loppuneet kesken ja hyvä niin. Koska korkeusheitto anturoissa ei ollut 10mm vaan 170mm, meni laastia hivenen suunniteltua enemmän. Samoin tuntui menevän Ollin hermotkin hivenen suunniteltua enemmän. Virheen alkuperä oli maanrakennustöissä. Pohjat oli tehty virheellisesti. Salittu heitto olisi saanut olla 50mm ja nyt se oli 170mm. Täytyy soitella huomenna rakentava palautepuhelu Haavistolle. Minua harmittaa ylimääräinen kulu laasteista ja Ollia epätasaisuudesta aiheutunut lisätyö. Päätin tästä virheestä huolimatta olla menettämättä uskoani koko rakennusteollisuuden tuottamaan laadukkaaseen työhön.

Illalla kävin nostattamassa tontilta fiilistä. Saavuin paikalle sen verran myöhään, että kuvia ei enää voinut ottaa, mutta käynti kannatti siitä huolimatta. Kolme varvia kiviä oli ladottu alatasolle ja ensimmäistä varvia puoleen väliin ylätasoa. Ollin porukkaa saa aikaan ihmeitä - ainakin minun mielestä! Mahtavaa!

Kotona odotti toinen harmistus. Sähköurakoitsija oli laskuttanut liian lyhyen kaapelin toimituksesta tunnit ja kilometrit kummaltakin asennuskeikalta. Lienee sanomattakin selvää, että vastuu väärin arvioidusta letkun pituudesta ei ole minulla eikä lisälasku jää näin ollen meidän maksettavaksi. Uskoni rakennusteollisuuteen järkkyi lisää, mutta vieläkään ei kamelin selkä katkennut. Laskua seuraa toinen rakentava palautepuhelu huomenna.

Nyt istun kotona ja murisen itsekseni koittaen ymmärtää, että rakennusprojekti etenee edelleen ihan hyvin, eikä paria pientä mokaa kannata ottaa niin vakavasti. Jostain syystä sen ymmärtäminen ei kuitenkaan meinaa olla helppoa. Oppia ikä kaikki ja se, mikä ei tapa, vahvistaa.

Kirmaan huomenna aamulla ennen Vantaalle lähtöä nappaamaan kuvat maanantain edistymisestä. Oli se vaan niin kivan näköistä :)