Naru kannattaa ostaa kelassa, ei vyyhdissä

Rakennuspäivä alkoi tänään oikeiden rakennusmiesten aikaan. Kävin lainaamassa jo naapuritontille ehtineiltä Haaviston miehiltä vetovaijerin, jolla uuden narun ujuttaminen putkeen kävi noviisiltakin muutamassa minuutissa. Opin heti aamusta uuden asian. Kaikki naru kannattaa ostaa kelalla – ei koskaan vyyhdissä. Melkein 60 metriä oranssia nailonnarua ja kaikki solmussa.Oikean mittaisen 31 metriä pitkän liittymisjohdon vetoon ei mennyt kuin pari minuuttia toisen sähkärin työntäessä liittymisjohtoa putkeen ja minun vetäessä johtoa narulla putken toisesta päästä, mutta sen nailonnarun selvittelyyn ennen varsinaista työvaihetta hukkui melkein puoli tuntia. Saimme kaikesta huolimatta johdon ja keskuksen hyvissä ajoin valmiiksi paikoilleen odottamaan Tampereen Sähkölaitosta ja siellä ne odottelee edelleen. Ja odottelee vielä maanantaihin asti.

Sähkölaitoksen/Sähköverkon/Veran/alihankkijan panos: liittymisjohto irrallaan.

Tampereen Sähkölaitos lienee myyntiorganisaatio, joka ostaa verkkopalvelun Tampereen Sähköverkolta. Tampereen Sähköverkon kylkeen on pesiytynyt Vera-niminen laitos, joka lienee operatiivinen yksikkö liittyen verkkorakentamiseen. Verakaan ei kuitenkaan auta meitä, vaan Pirkkalan toiminnot on ulkoistettu Empowerille, jonka asentajat vastasivat Nokialta puhelimeen ja kertoivat tulevansa kytkentäkeikalle vasta maanantaina – ei keskiviikkona, kuten oli sovittu Tampereen Sähkölaitoksen kanssa.

Sähköliittymän hankkimisen lyhyt oppimäärä:
Sähköliittymän tilaus ja liittymäsopimus (3. kerros) -> Sähkön käyttöpaikan luonti (3. kerros) -> Sähkön myyntisopimus käyttöpaikalle (1. kerros)) -> Urakoitsijan yleistietolomake Sähkölaitokselle (3. kerros) -> Liittymisjohdon ja pihakeskuksen kytkennän tilaus Sähkölaitokselta (1. kerros) -> Alihankkijan koordinointi (puhelimitse)-> Asennus sitten joskus (rakennuspaikalla). Kyllä on helppoa!

Aamulla vielä ennen töihin lähtöä luulin Vehonimen automuseon kuorma-autojaoston olevan joka keväisellä kiertoajelullaan . Näin ei kuitenkaan ollut, vaan Kyrönlahden Porakaivon miehet tulivat Sisulla ja Scanialla poraamaan 155 metriä "aktiivisyvyyttä" tontin reunaan.

Sisun kyljessä luki: ”Vanha, mutta maksettu”.

Armeijasta opituin merkein koitin ohjata Sisu-miehen porauspaikalle siten, että eilen asennetut Tapparan väreissä loistaneet nurkkamerkit jäisivät eloon. Parhaista yrityksistä huolimatta vaatehuoneen nurkkaa merkannut puunkuiva Tappara-fani upposi sorapatjan sisään kuin veitsi sulaan voihin. Sisu vastasi reiän poraamisesta ja Scania hoiti veden prosessia tukemaan. Hetken päästä ilmassa oli jo kivenkatkun tuntua. Ensin lensi savi, sitten kivipöly.Scanian lavalla oli mahdollisesti polkupyötämuseoonkin kelpaava pyörä, jolla kaksikko hoiti taukomatkat mitä ilmeisimmin Bauhaussin kahvioon. Kumpaakan autoa kun tarvittiin jatkuvasti poraamiseen. Poramiehelle pisteet ystävällisyydestä! (toim. huom.)

Valkoinen lumi vaihtuu harmaaseen kivipölyyn.

Iltapäivällä reikä oli vihdoin saavuttanut vaaditun 171 metrin syvyyden. Kivipölystä oli muodostunut miehen korkuinen kasa, joka oli harmillisesti vallannut tyttöjen majan ja puoli valtakuntaa.

Päivän saldo: Maalämpökaivon reikä ajallaan paikallaan. Putket näyttivät puuttuvan. Sähköliittymä toimitetaan muutaman päivän myöhässä.