Lähi-Idässä asutaan betonivalueristeharkkotaloissa ja Vesilahdessa viimeistellään sähkösuunnitelmat

Perjantaina Ollin porukan työlistalle mahtui autokatoksen sokkelien muuraaminen ja sokkelien ulkopuolinen suojaus. Torstaina valetut autokatoksen anturat jaksoivat kantaa sokkelin tulevan painon ja poiketessani lounastunnilla tontilla, oli katokseen muurattu jo puolet sokkelikorkeudesta. Vaihdoin Ollin kanssa muutaman sanan tulevan viikon hommista ja kuulin mielenkiintoisen jutun. Ovat kuulemma olleet pystyttelemässä  Lähi-Itään rahamiesten taloja. Tuumasin jutun kuultuani, että tuskin sentään näistä harkoista, taputellen eristeharkkoa. Ahaa-elämykseni oli melkoinen, kun Olli totesi suorapuheiseen tapaansa, että jos eristeharkkotalossa pysyy kylmä ulkona, niin pysyyhän se kuumakin! Siellä on tehty taloja suomalaisvoimin melkein 50 asteen helteessä. Hämmästyttävää.

Autokatos.

Meidän perjantain työlistalla oli tehdä päätös lattiavalua edeltävien styroksi- ja teräsverkkopalapelien kokoamisesta ja siitä, kuka kokoamisen suorittaa. Päätimme, että koitetaan tehdä työt ilman ammattiosaajia talkoovoimin. Perjantaina oli ohjelmassa myös materiaalitilaus tontille. Tällä kertaa tontille tulee melkein sata paalia styroksia, artikkeleita, joiden nimeä en edes muista lunttaamatta, tiivistalotuotteita ja muutama tuubi sikaflexiä. Toikkonen lupasi toimittaa tavarat maanantaina ja Ville lupasi osallistua talkoisiiin vappuna.

Viikonlopun kotitehtäväksi saimme talon seinustojen ja tontin siivoamisen täyttökuntoon. Tehtävä tiesi puolen sataa harkkoa ja jonkun matkaa nelituumaista vajaasärmäistä kannettavaksi pois tontilta täyttöjen tieltä. Onneksemme saamme kantaa tarvikkeet varastoon vastanaapuriemme tontille heidän luvallaan. Miten kummassa se kujan viimeinen talo rakennetaan, kun tarvikkeet eivät mitenkään mahdu rakennusaikana omalla tontille?

Lauantai aamuna poikkesin Vesilahdessa sopimassa uuden sähkösuunnitteljan kanssa sähkösuunnitelmiemme viimeistelystä. Jälkiviisaana voinee todeta, että ei pidä koskaan valita halvinta - vaan edullisin. Sähköisten treffien jälkeen lauantai-iltapäivä vierähti mukavasti Rautian vaateosastolla, jossa pukukopeista ei oltu kuultu vieltä mitään. Minä suojasin, Maria sovitti ja pikkuhousut vilkkui. Lopulta kummankin työhousut menivät tehdastilaukseen, kun puntit eivät riittäneet alas asti. Tyhjin käsin vaatakaupoilta ei kuitenkaan tarvinnut lähteä. Ostimme kummalekin kotimaiset turvakengät.

Sunnuntaina pääsimme testaamaan tossujemme toimivuutta. Uutuudenkiilto katosi kengistä nopeasti, kun kannoimme harkot ja laudat pois tontilta. Hiki virtasi auringossa ja tontti tyhjeni tavaroista. Nyt raksa odottelee täyttöjä, kunhan Ollin porukka muuraa maanantaina varvin kiviä ylätasolle ja nostaa autokatoksen kaikki sokkelit täyttökorkeuteen. Jos myötätuuli projektissa jatkuu totutunlaisena, tulee Haaviston miehet ja koneet täyttelemään sokkelien sisustaa jo ennen vappua - siistiä!

Talolle on puettu hame.

PS.Suuren yleisön pyynnöstä lisäsin mahdollisuuden kommentoida tarinoita anonyymisti ilman kirjautumista.