Ilmoittaudun palkkatyövahvuudesta maanrakennusvahvuuteen ja suhasin paikalle komeassa Snickersin rakennusunivormussani. Tontilla Haaviston miehet olivat ujuttaneet jäljelle jääneet johdot suojaputkiin ja siirtyneet ensimmäiselle kahvitauollekin ennen kuin minä saavuin paikalle. Miehet odottelivat kaivuriaan, jonka piti tulla lavetilla työmaalle vasta yhdentoista korvilla. Ystävällisesti Haaviston porukka siirsi vielä tontilla olleen roskalavan naapurin puolelle. Samoin siirtyi kaikki lavoille nostamamme harkot pois kaivurin tieltä. Maalämpökaivon pintapuolinen osuuskin hoituu kuulemma helposti täyttöjen ohessa. Aivan mahtavaa palvelua!
Aamupäivän taituttua iltapäiväksi jouduin toteamaan, että huolimatta kotimaisista turvakengistäni, vahvan brändin raksavaatteistani ja traktorin kuvalla koristellusta puuvillapipostani, erotuin isäntänä ammattilaisten joukosta. Kaikilla muilla oli nimittäin huomioväriraksavaatteet! Kaikki muut häikäisivät auringonvalon kanssa kilpaa ja kaikki muut näkyivät ainakin Tampereen rajalle asti. Päätin kiertää työmaalla olevat koneet kauhan ulottumattomissa, jotta en saa epähuomiossa kauhasta hiekkaa pipooni.
Samoihin aikoihin huomivärikateuteni kanssa alkoi hiekkaralli. Sulinin Oranssit olivat taas tositoimissa. Kasetti kerrallaan hiekka hukkui sokkelin reunaan. Ennen niin korkealta vaikuttanut sokkeli madaltui silmissä. Pieni poikalapsi sisälläni heräsi - jos oli koskaan nukkumaan mennytkään - katsellessani koneita kaatamassa ja kuopimassa hiekkaa. Rouheeta hommaa kerta kaikkiaan. Antaisikohan Hessu meikäläisen kokeilla...
Iltapäivästä Mauri pärähti paikalle ja sovitimme aikataulut viemärilinjojen, käyttövesiputkien ja lattialämmitysletkun asennuksen osalta täyttöjen yhteyteen. Nyt pitäisi olla askelmerkit selvillä. Loppuviikosta nähdään osuiko vauhdinotto kohdilleen vai tuliko yliastuttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti