Tontti nousi kuopasta

Tänään vappuaattona tehtiin sisä- ja ulkopuolisia täyttöjä. Minäkin pääsin osallistumaan rakennushomiin avattuani kesälomapiikin. Raksalla puuhailu on parasta mahdollista terapiaa monen kuukauden suunnittelun jälkeen. Kustannusarviot, monet eri suunnitelmat, aikataulut, tarjouspyynnöt ja tiukka kilpailutus huuhtoutuvat huomaamatta ajatuksista, kun tarttuu lapioon ja antaa sepelin lentää.

Tekniikka odottaa täyttöjä.

Aamupäivällä laitoimme Maurin ja Haaviston mittamiehen kanssa viemärien rungot paikoilleen ja Hessu täytti kaivurillaan sokkelin sisäpuolta meidän saatua viemärit paikalleen. Osa viemäreistä voidaan asentaa vasta tiivistyksen jälkeen, jotta tärykone ei riko putkia runkolinjan päältä ajateassa. Tunsin suurta mielihyvää, kun osasin ohjata kaivurimiestä eikä kaivuri enää pysäyttänyt kaikkea liikettään minun ollessa näköpiirissä. Puolen metrin päästä kaadettu kauhallinen sepeliä ropisee aika miehekkäästi varpaille.

Maantiivistin.

Pikkuhiljaa homma eteni ja olisi edennyt tavoitteeseen asti, ellei Sulin olisi laittanut murskeenottopaikkaa kiinni jo ennen kahta vappuaaton kunniaksi. Pari kuormallista sepeliä jäi uupumaan ja siksi osa hommista jäi odottamaan maanantaita. Onneksi kaksi osaa kolmesta saatiin kuitenkin tiivistettyä ja tasattua, jotta pääsemme viikonloppuna asentamana viemäreitä ja kokomaan styroksipalapelejä.

Sisäpuolen täytöt tehty: OH, TYÖH, TV-H, LH, PH ja WC2

Iltapäivän kynnyksellä lankesin ensimmäiseen kustannusarvion loukkaukseen. Ostin tasolaserin. Nyt saadaan tasoja aikaiseksi ilman kumpuja, keittiön kaapit vaateriin, tapetit pystysuoraan, laattalattian laattakulmat suoriksi ja terassi tasaan horisontin kanssa. Eikä pelkkä tasolaser tietenkään riittänyt. Täytyihän sille hommata käpälät ja mittatikkukin...

Päivän päätteeksi talo ja tontti olivat nousseet kuopasta. Nyt ei olla enää katutason alla vaan turvallisesti rakennusmääräyskokoelman mukaisesti tien yläpuolella. Hyvä päivä - taas kerran.

Tontti on kujaa ylempänä.

Huomisiin talkoisiin ilmoittautui vapusta huolimatta mukaan suuri joukko ystäviä ja sukulaisia. Liekö osasyynä olleet luvatut munkit ja simat, joista kiitos menee auliisti anopille. Huomenna on siis taas tontilla vilinää.

Suuri hiekkalaatikko

Tänään murske näytteli hiekaa, sokkelit laatikkoa ja kaivuri muovilapiota. Tunnelma oli kuin suuressa heikkalaatikossa piipahtaessani tontilla aamulla työmatkalla.

Työpäivän aikana rakennuttajan rooli sisälsi navigaattorin tehtäviä. Ensin suunnistusapuja soitti styroksin tuoja, joka oli eksynyt ja jolla oli purkumahdollisuus vain kuskin puolelta autoa. Ajatin kuskia puhelimessa pitkin Toiviota, koska yhdistelmä oli saatava tontille purkupuoli naapuriin päin. Siinä tuli rahtarille Toivio tutuksi. Hetkeä myöhemmin soitteli Kiitolinjan kuljettaja. Hänellä oli matkassaan käyttövesijärjestelmä ja lattialämmitystarvikkeet. Tällä kertaa kuski ei ollut hukassa, vaan tarkentavat ohjeet riittivät. Mikähän virasto saisi meidän kujan näkymään karttapalveluissa?

Muutama paali styroksia.

Töistä lähdettyäni poikkesin tyttöjen kanssa tontilla. Mursketta oli ajettu koko päivän kaivurin ja mittamiehen tehdessä täyttöjä ja illan suussa suurella vaivalla muurattu sokkeli oli lähes kokonaan murskeen peitossa. Sisäpuolellekin oli keritty heittelemään kahteen osaan kolmesta murskeet odottelemaan huomista täryä ja tiivistystä. Kaivonrengas oli laitettu paikalleen, suojaputkineen päivineen. Näillä miehillä homma etenee ajatustakin jouheammin.

Autokatoksen pohjat.

Soittelin alkuillasta Haavistolle kertoen talkoosuunnitelmistamme koskien vappua. Haavisto lupaili hommien olevan sisäpuolisten täyttöjen osalta siinä vaiheessa, että isäntä ja emäntä pääsevät talkooväkineen styroksipalapelin kimppuun vapun viettoon. Toivottavasti aikataulu pitää. Ehtona mainittiin termoskahvit ja munkit aamu yhdeksään mennessä tontille tarjoiltuna. Eiköhän tuo onnistu! Illan suussa kävin noukkimassa vielä arvokkaimmat osat käyttövesijärjestelmästä ja lattialämmityksestä talteen.

Virallinen kuva iltavalossa.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Nyt siis pitää tehdä styroksipalapeli teoriassa valmiiksi, jotta käytännön tekemiseen riittää viikonloppu, hermot ja huolellisuus.

Keskiviikkona aamulla kello 7:15 - puhelin soi

Heräsin aamulla täydestä unesta puhelimen soitua vartin yli seitsemän. Unet karisivat pikaisesti silmistä, kun maanrakennusurakoitsija soitti ja pahoitteli syvästi, että he tulisivatkin päivää sovittua aiemmin - jos vaan isännälle sopii. "Miksei sopisi!" - kiekaisin puhelimeen teinivuosilta tuntun äänenmurroksen kera. Tontti ei siis lepäisi tänäänkään.

Ilmoittaudun palkkatyövahvuudesta maanrakennusvahvuuteen ja suhasin paikalle komeassa Snickersin rakennusunivormussani. Tontilla Haaviston miehet olivat ujuttaneet jäljelle jääneet johdot suojaputkiin ja siirtyneet ensimmäiselle kahvitauollekin ennen kuin minä saavuin paikalle. Miehet odottelivat kaivuriaan, jonka piti tulla lavetilla työmaalle vasta yhdentoista korvilla. Ystävällisesti Haaviston porukka siirsi vielä tontilla olleen roskalavan naapurin puolelle. Samoin siirtyi kaikki lavoille nostamamme harkot pois kaivurin tieltä. Maalämpökaivon pintapuolinen osuuskin hoituu kuulemma helposti täyttöjen ohessa. Aivan mahtavaa palvelua!

Varasto naapurin tontilla kasvaa (kiitos naapurit!).

Aamupäivän taituttua iltapäiväksi jouduin toteamaan, että huolimatta kotimaisista turvakengistäni, vahvan brändin raksavaatteistani ja traktorin kuvalla koristellusta puuvillapipostani, erotuin isäntänä ammattilaisten joukosta. Kaikilla muilla oli nimittäin huomioväriraksavaatteet! Kaikki muut häikäisivät auringonvalon kanssa kilpaa ja kaikki muut näkyivät ainakin Tampereen rajalle asti. Päätin kiertää työmaalla olevat koneet kauhan ulottumattomissa, jotta en saa epähuomiossa kauhasta hiekkaa pipooni.

Samoihin aikoihin huomivärikateuteni kanssa alkoi hiekkaralli. Sulinin Oranssit olivat taas tositoimissa. Kasetti kerrallaan hiekka hukkui sokkelin reunaan. Ennen niin korkealta vaikuttanut sokkeli madaltui silmissä. Pieni poikalapsi sisälläni heräsi - jos oli koskaan nukkumaan mennytkään - katsellessani koneita kaatamassa ja kuopimassa hiekkaa. Rouheeta hommaa kerta kaikkiaan. Antaisikohan Hessu meikäläisen kokeilla...

Isojen poikien lapio.

Iltapäivästä Mauri pärähti paikalle ja sovitimme aikataulut viemärilinjojen, käyttövesiputkien ja lattialämmitysletkun asennuksen osalta täyttöjen yhteyteen. Nyt pitäisi olla askelmerkit selvillä. Loppuviikosta nähdään osuiko vauhdinotto kohdilleen vai tuliko yliastuttu.

Teknisen tilan lattian alle jäävät aarteet.

Virallinen kuva - tänään rakennustyömaalla pastoi aurinko.

Työvaatemannekiinit odottelevat täyttöjen alkamista

"Tää on siitä hiano työmaa, että täällä on joka päivä valu." - totesi Hannu, valmistellessaan harjateräksiä laitettavaksi valun sekaan jatkaen, että jos näin olisi ollut ennen vanhaan, niin muurariporukka olisi ollut valujuhlasta humalassa joka päivä jo ennen päiväkahveja. Valut ovat minustakin varsin juhlallisia, vaikka ne eivät minun hommia pysäytäkään siinä, missä muurarien.

Juhlavuutta tontilla.

Maanantaina valettiin autokatoksen sokkelit ja sisäpuoliset sokkelit loppuun. Nyt sokkelien pitää kuivua muutama päivä, ennen kuin täyttöhommat voidaan aloittaa. Meidän maanantaihin mahtui vielä valun jälkeen valaisimien valintaa ja rasioiden paikkojen tuumailua myöhään yöhön. Toisen meistä jo nukahdettua rasiat löysivät lopulta paikkansa ja valaisimetkin valittiin - ainakin toistaiseksi - ja ainakin siihen asti, kunnes nukahtanut puoliso herättyään tarkastaa suunnitelmat.

Tänään tiistaina viimeisetkin patolevyt ja eristeet oli laitettu paikoilleen ja muurarien kamat siirretty pois työmaalta.

Valkoiset sokkelit luo tilan tuntua.

Tontti näytti illalla perin autiolta ja haikealta, kun kävimme Marian kanssa kantamassa loput tontille jääneet tarvikkeet pois täyttöjen tieltä. Nyt rajojen sisällä on vain sokkelit ja roskalava, joka sekin toivottavasti tulee siirretyksi naapurin puolelle ennen kuin Haaviston porukka karauttaa paikalle. Kantamisen päätteeksi kiipesimme sisään matalaan majaamme ja nautimme kotimme valmistumisesta päivä päivältä lisää.

Rakennushommia on tehty nyt kolmisen viikkoa. Huomenna keskiviikkona on tänä aikana ensimmäinen arkipäivä, kun työmaalla ei tapahdu mitään pois lukien sokkelin kuivumista, joka onneksi tapahtuu ihan itsekseen. Toivottavasti sama tahti jatkuu tulevaisuudessakin. Torstai on toivoa täynnä. Siihen mennessä pitäisi EPS-levyjen tulla tehtaalta ja Haaviston kaivurin ilmestyä tontille. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.

Lähi-Idässä asutaan betonivalueristeharkkotaloissa ja Vesilahdessa viimeistellään sähkösuunnitelmat

Perjantaina Ollin porukan työlistalle mahtui autokatoksen sokkelien muuraaminen ja sokkelien ulkopuolinen suojaus. Torstaina valetut autokatoksen anturat jaksoivat kantaa sokkelin tulevan painon ja poiketessani lounastunnilla tontilla, oli katokseen muurattu jo puolet sokkelikorkeudesta. Vaihdoin Ollin kanssa muutaman sanan tulevan viikon hommista ja kuulin mielenkiintoisen jutun. Ovat kuulemma olleet pystyttelemässä  Lähi-Itään rahamiesten taloja. Tuumasin jutun kuultuani, että tuskin sentään näistä harkoista, taputellen eristeharkkoa. Ahaa-elämykseni oli melkoinen, kun Olli totesi suorapuheiseen tapaansa, että jos eristeharkkotalossa pysyy kylmä ulkona, niin pysyyhän se kuumakin! Siellä on tehty taloja suomalaisvoimin melkein 50 asteen helteessä. Hämmästyttävää.

Autokatos.

Meidän perjantain työlistalla oli tehdä päätös lattiavalua edeltävien styroksi- ja teräsverkkopalapelien kokoamisesta ja siitä, kuka kokoamisen suorittaa. Päätimme, että koitetaan tehdä työt ilman ammattiosaajia talkoovoimin. Perjantaina oli ohjelmassa myös materiaalitilaus tontille. Tällä kertaa tontille tulee melkein sata paalia styroksia, artikkeleita, joiden nimeä en edes muista lunttaamatta, tiivistalotuotteita ja muutama tuubi sikaflexiä. Toikkonen lupasi toimittaa tavarat maanantaina ja Ville lupasi osallistua talkoisiiin vappuna.

Viikonlopun kotitehtäväksi saimme talon seinustojen ja tontin siivoamisen täyttökuntoon. Tehtävä tiesi puolen sataa harkkoa ja jonkun matkaa nelituumaista vajaasärmäistä kannettavaksi pois tontilta täyttöjen tieltä. Onneksemme saamme kantaa tarvikkeet varastoon vastanaapuriemme tontille heidän luvallaan. Miten kummassa se kujan viimeinen talo rakennetaan, kun tarvikkeet eivät mitenkään mahdu rakennusaikana omalla tontille?

Lauantai aamuna poikkesin Vesilahdessa sopimassa uuden sähkösuunnitteljan kanssa sähkösuunnitelmiemme viimeistelystä. Jälkiviisaana voinee todeta, että ei pidä koskaan valita halvinta - vaan edullisin. Sähköisten treffien jälkeen lauantai-iltapäivä vierähti mukavasti Rautian vaateosastolla, jossa pukukopeista ei oltu kuultu vieltä mitään. Minä suojasin, Maria sovitti ja pikkuhousut vilkkui. Lopulta kummankin työhousut menivät tehdastilaukseen, kun puntit eivät riittäneet alas asti. Tyhjin käsin vaatakaupoilta ei kuitenkaan tarvinnut lähteä. Ostimme kummalekin kotimaiset turvakengät.

Sunnuntaina pääsimme testaamaan tossujemme toimivuutta. Uutuudenkiilto katosi kengistä nopeasti, kun kannoimme harkot ja laudat pois tontilta. Hiki virtasi auringossa ja tontti tyhjeni tavaroista. Nyt raksa odottelee täyttöjä, kunhan Ollin porukka muuraa maanantaina varvin kiviä ylätasolle ja nostaa autokatoksen kaikki sokkelit täyttökorkeuteen. Jos myötätuuli projektissa jatkuu totutunlaisena, tulee Haaviston miehet ja koneet täyttelemään sokkelien sisustaa jo ennen vappua - siistiä!

Talolle on puettu hame.

PS.Suuren yleisön pyynnöstä lisäsin mahdollisuuden kommentoida tarinoita anonyymisti ilman kirjautumista.

Betonivalut sokkelissa, styroksin hinnat pilvissä

Maltoin tänään iltapäivään asti, ennen kuin viiletin tukka hulmuten tontille. Tontilla odotti rauhallinen näky. Paikat oli siivottu, sokkelit pääsi kiertämään väljästi ja ukot istuivat muurien päällä turisten mukavia. En ehtinyt ilmaisemaan kummastustani, kun Olli jo ilmoitti betoniautojen olevan tulossa. Asiantuntevasti komppasin Ollia todeten: "Joo, anturoille toinen auto ja toinen sokkelille menevää juotosbetonia varten". Olli vastasi, että ensimmäinen auto tuo anturabetonit.

Mestari Olli ja osa Ollin porukasta.

Syy Ollin vastauksen salamyhkäisyyteen paljastui pienen odottelun jälkeen. Betoniautojen Armada vyöryi virolaismiehen ohjastaman letkuauton johdolla kohti tonttia.

Tämän täytyy olla ihanan kallista.

Virolaismies sääti vyölaukkuunsa pakattua ohjainta, kuin olisi omistanut koko Euroopan - eikä ihme, kun katsoo, minkälainen vekotin niitä nappuloita totteli. Ulottuvampikaan Mike Tyson ei ylety upottamaan oikeaa suoraansa nappulamiehen leukaperiin tuon varren takaa. Pienen esivalmistelun jälkeen kura virtasi putkesta ja miehet valoivat, tiivistivät, tasoittivat ja raudoittivat tuttuun tehokkaaseen tapaansa. Autokatoksen valu oli valmis viidessä minuutissa. Sokkelissa meni hiukan pidempään.

Miehet muurilla.

Jatkuvassa myötätuulessa edennyt rakennushankkeemme sai pienen kuhmun, kun Olli otti puheeksi lattian teon ja siihen liittyvät urakkaneuvottelut. Olimme Marian kanssa ajatelleet hoitaa homman itse, mutta Rautian myyjän puheista olin saanut orastavan aavistuksen, että kaksi kerrosta styroksia, uretaanit styroksien saumoihin, raudoitus ja reunanauhat eivät välttämättä tulekaan asennetuiksi Marian kanssa päivässä. Kysyin tämä orastava aavistus mielessäni varovaisen pessimistisesti, että mitähän Olli arvioisi, että hommaan palaa miestyötunteja. "Jos viisi miestä tekee, niin kyllä se kolmessa päivässä on tehty." - "OHO", totesin minä jatkaen, että urakka toivottavasti lasketaan sillä pohjatiedolla, että meillä ei ole varattu kyseiseen urakkaan muuta, kuin omaa aikaa ja hikeä. Saa nähdä, mitä puhelinsoitto tuo tullessaan...

Poikkesimme tontille vielä illalla tyttöjen kanssa. Olli antoi iltalennon aikaan ohjeet ottaa kuvat rikkinäisinä toimitetuista nurkkakivistä. Eivät kuulemma uskoneet Lakalla, että kivet olivat rikki. Kuka nyt pelkkiä nurkkikiviä keräilisi!

Muutama kärsinyt nurkkakivi.

Laskeskelin illalla vielä päivällä saamiani tarjouksia yhteen ja soittelin Mikolle (Ollin poika, joka hoitaa jämptisti sekä työnjohdon, että muut juoksevat asiat muurauksen ohessa) harmitellen yllättävän arvokkaita styrokseja. Hinnat olivat kuulemma nousseet tämän vuoden aikana 40 prosenttia! Uusi 15 prosentin korotus oli luvassa 1.5.2010 alkaen. Nopeasti noussut öljyn hinta ja virkeä rakennuskevät ovat tehneet tehtävänsä. Nyt siis äkkiä sijoittamaan styroksiin!

Isäntä ja kuusi muuraria - ja yksi LVI-urakoitsija - ja kaksi muuraria lisää

Tänään oli tontilla tungosta. Urkin eilen tietooni, että tänään on sitten viisi miestä hommissa. Saavuttuani tontille en meinannut saada autoani sopimaan kääntöpaikalle kujan päähän. Paikalla oli kuusi ukkoa muuraamassa, LVI-urakoitsija Mauri mittailemassa tiluksia ja pari muuraria lisää sopimassa lisäurakoista. Valmista tuli taas silmissä.

Takarivissä vasemmalta: VH1, HALLI, KUISTI

Edessä vasemmalta: TEKN, WC1, K/RUOK

Pieni hetki ehti vierähtää ja mestarimuurarit päättivät pitää ansaitun kahvitauon. Yksi miehistä jäi säätämään harkkojen kanssa, kunnes taukopaikalta kuului: "Marko, nyt tauolle sieltä. Täällä on munkkia!". "Kehtooko sitä kesken päivän makkeeta syyä" - totesi Marko epäillen munkkien olemassaoloa ja sai vastauksen epäröintiinsä salamana: "Nää on isäntä tuonut. Tänne sieltä nyt!". Lienee niin, että rakennustyömaalla vallitsee kirjoittamattomia sääntöjä - ainakin isännät tarjoamista munkeista :)

Työpäivän päätteeksi noukin perheen matkaan ja kävimme tontilla ihastelemassa talon nousua kuopasta - komeeta!

Vanha virallinen kuva.

Virallinen kuva.

Alataso oli muurattu täyttökorkeuteen, autokatoksen anturat olivat paikoillaan ja tasoeron kohdalla oleva tukiseinämäkin oli saanut muotonsa. Nyt olohuoneesta ruokailutilaan siirtyminen vaatii jo vähintään piirinmestaruustason aitomistekniikkaa.

Maria ja Venla ihailee alatasoa.

Aamupäiväisen piipahduksen aikana Olli toi käteeni järjestyksessään toisen kryptisen kauppalistan. Sitä setviessä menikin mukavasti myöhäiseen iltaan. Lopputuloksena tuli käytyä läpi rakennekuvat, tehtyä määrien tarkastuslaskelmat ja todettua, että näyttää hilut ja helistimet olevan kaikki tarpeen ja vieläpä kustannusarviossa olevien euromäärien mukaiset.

Isäntä iltavuorossa.

Lisää positiivisia uutisia mahtui vielä samalle päivälle. Saimme sovittua sähköjen putkituksen ja rasiapohjien asennuksen Peltomaan porukan kanssa. Yksi muurareista, Hannu, on sähköasentaja ja Hannu asentelee rakenteisiin putket ja rasiat työn edetessä. Sähkäreiden ei siis tarvitse ajella tontille säätämään pystytyksen aikana eikä muurareiden tarvitse odotella sähkäriä säätämään kesken pystytyksen - kätevää. Kun vielä alkuillasta Toikkoselta tuli naaman virneeseen vienyt käyttävesijärjetelmä- ja viemäritarviketarjous, voin todeta taas yhden onnistuneen rakennuttajapäivän olevan vaihtumassa onnellisesti huomiseksi.

Päivä paistaa kivicasaan

Aurinkoinen aamu johdatteli minut poikkeamaan tontille ennen Vantaalle lähtöä. Saavuin ensimmäisenä paikalle ja käytin tilaisuuden hyväkseni. Dokumentoin nousut, laskut, painanteet ja kummut - ihan varmuuden vuoksi. Otin toki myös viralliset kuvat todistamaan hankkeen päivittäistä etenemistä.

Vanha virallinen kuva.

Virallinen kuva.

Ajomatkan agendalla oli palautepuhelujen soittelu. Aamuradioiden sijaan päätin soittaa ensimmäisen palautepuheluni sähkösuunnittelijallemme, joka oli toimittanut pihakeskuksen kerran ja liittymisjohdon kahdesti. Kerroin mieleni pahoittuneen nähtyäni laskun ja pyysin selitystä kahteen kertaan laskutettuihin kilometrikorvauksiin ja töihin. Vika oli kuulemma maanrakennusurakoitsijassa ja rakennuttaja kantaa taloudellisen vastuun. Riihimäeltä Hyvinkäälle kestäneiden neuvottelujen päätteeksi sain lopulta tahtoni läpi ja sovimme hyvityksestä yhteisymmärryksessä. Alkujaan puuttellinen sähkösuunnitelmakin oli suunnittelijan mukaan päivitetty jo eilen ja lähetetty kohti Tamperetta kirjepostilla. Hyvä homma!

Tästä mieleni kirkastuneena päätin jättää toisen palautepuhelun iltapäivään hautumaan. Ehdin työpäivän päätteeksi vielä jututtamaan Ollin porukkaa tontille ja sain seikkaperäisin selonteon anturoiden ennelta arvaamattomasta ailahtelevuudesta muhkuraisilla maapohjilla.

Ne anturat ja se pohja.

Tätä kattavaa selontekoa viisaampana soitin Haaviston Jussille, jolle annan palautepuhelusta täydet viisi tähteä. Jussi lupasi kyselemättä hoitaa homman tyylillä kotiin ja sovimme, että katsellaan loppusummat sitten, kun Suhoset ovat saaneet tarpeellista, mutta urakkaan kuulumatonta laajennettua lähiapua kaivurinkourasta ja tontti on pintoja vaille valmis. Kerrassaan erinomaista.

Isäntä tarkastuskäynnillä.

Olli on oivallinen organisaattori. Olin vartin tontilla ja sain koko illan kattavan nakkilistan. Viikon päästä on sisäpuoliset täytöt, jonka jälkeen asennetaan styroksit, rautaverkot, viemärit ja lattialämmitys. Kyseiset artikkelit ovat vielä kilpailuttamatta ja hankkimatta. Olli lupasi laittaa illalla menekit, jotta saan tarjouspyynnöt sujuvasti vireille eikä hanke jää lepäämään. Wau!

Illalla sovimme vielä Ollin porukan kanssa sisäpuolisista lisäurakoista ja perustuksen suojauksesta. Nyt on sitten tekijät sisäkatoille, sisäseinille ja smyygeille suojauksineen ja perustuksetkin tulevat suojattua kustannusarvion mukaiseen hintaan.

Vanha virallinen kuva.

Tontilla oli töissä tänään kolme ukkoa. Huomenna tulee viisi. Uusia virallisia kuvia odotellen!

Kolme varvia kiviä ja rakennuttajan ensimmäinen kiukku

Riensin aamulla tontille kukonlaulun aikaan katsomaan, kuinka ensimmäinen kivikuorma saapui Lakan Betonilta rakennuspaikalle.

Lakan Betoni pyörillä.

Pystytysporukan lähimpänä asuva muurari oli saanut komennuksen saaapua paikalle ohjaamaan kuskia lastin purkamisessa. Huikkasin hyvät huomenet heti autosta noustuani. Toivotuksiini vastattiin: "Harmillisen lyhyt pilkki!". Kyseessä ei ollut muurarien tapa toivottaa hyvät huomenet vaan asiaa hetken selviteltyäni ymmärsin, että kyse oli kuorma-auton liian lyhyestä kurottajasta, jonka takia kivikuorma uhkasi jäädä turhan kauas muurauspaikoista. Olin joka tapauksessa innoissani.

Liian lyhyt pilkki.

Ensimmäinen kiukkua aiheuttanut asia tuli esiin, kun soittelin Ollille päivän kuulumisia aamupäivän päätteeksi. Olli murisi, että laasti uhkaa loppua ja hommat siinä sivussa. Laastia oli toimitettu tonnin verran ja tarve oli kolmelle tonnille. Lupasin soittaa samaa soittoa Kalelle, joka Lakan talon meille oli myynyt ja joka toimi sekä pääsuunnitelijana, että projektin johtajana tai ainakin minun henkisenä tukena hankkeen johdossa. Kale torppasi yritykseni saada laasteja Lakan piikkiin todeten, että toimitukseen sisältyy 10mm kerros laastia ja vieritti homman suorilta Haaviston piikkiin. Eipä ollut 10mm säännöstä aiemmin mitään puhetta! Lopulta Olli tilasi lisää laastia Toikkoselta meidän piikkiin eikä hommatkaan loppuneet kesken ja hyvä niin. Koska korkeusheitto anturoissa ei ollut 10mm vaan 170mm, meni laastia hivenen suunniteltua enemmän. Samoin tuntui menevän Ollin hermotkin hivenen suunniteltua enemmän. Virheen alkuperä oli maanrakennustöissä. Pohjat oli tehty virheellisesti. Salittu heitto olisi saanut olla 50mm ja nyt se oli 170mm. Täytyy soitella huomenna rakentava palautepuhelu Haavistolle. Minua harmittaa ylimääräinen kulu laasteista ja Ollia epätasaisuudesta aiheutunut lisätyö. Päätin tästä virheestä huolimatta olla menettämättä uskoani koko rakennusteollisuuden tuottamaan laadukkaaseen työhön.

Illalla kävin nostattamassa tontilta fiilistä. Saavuin paikalle sen verran myöhään, että kuvia ei enää voinut ottaa, mutta käynti kannatti siitä huolimatta. Kolme varvia kiviä oli ladottu alatasolle ja ensimmäistä varvia puoleen väliin ylätasoa. Ollin porukkaa saa aikaan ihmeitä - ainakin minun mielestä! Mahtavaa!

Kotona odotti toinen harmistus. Sähköurakoitsija oli laskuttanut liian lyhyen kaapelin toimituksesta tunnit ja kilometrit kummaltakin asennuskeikalta. Lienee sanomattakin selvää, että vastuu väärin arvioidusta letkun pituudesta ei ole minulla eikä lisälasku jää näin ollen meidän maksettavaksi. Uskoni rakennusteollisuuteen järkkyi lisää, mutta vieläkään ei kamelin selkä katkennut. Laskua seuraa toinen rakentava palautepuhelu huomenna.

Nyt istun kotona ja murisen itsekseni koittaen ymmärtää, että rakennusprojekti etenee edelleen ihan hyvin, eikä paria pientä mokaa kannata ottaa niin vakavasti. Jostain syystä sen ymmärtäminen ei kuitenkaan meinaa olla helppoa. Oppia ikä kaikki ja se, mikä ei tapa, vahvistaa.

Kirmaan huomenna aamulla ennen Vantaalle lähtöä nappaamaan kuvat maanantain edistymisestä. Oli se vaan niin kivan näköistä :)

LV-asennus noviisien tapaan

Tänään tehtävälistalla oli kytkeä vesimittarin päähän muutamia LVI-osia, jotta muurareille saadaan kahvivettä - nyt, kun keittimeenkin on sähköt. Ilmeisesti vettä tarvitaan myös muuraamiseen.

Hallilan remontista jäi käteen saavillinen eri kokoisia, muotoisia ja värisiä nipoja, laippoja ja muita kiiltäviä osasia, joten päätimme täta kokemusta viisaampana ja LVI-saavia rikkaampana ajaa suoraan ammattilaisten puheille. Matkasimme Toikkosen Rautiaan Ylöjärvelle. Saapastelin suorinta tietä LVI-tiskille ja heti asiantuntijamyyjän tervehdyksen jälkeen levitin Brunnilan Juhan tekemät LVI-suunnitelmat pitkin palvelutiskiä. Osoitin sormellani kohdan, joka oli tarkoitus toteuttaa ennen maanantaita. Tuskin tytöt olivat ehtineet tapettikirjaa avaamaan, kun homma oli jo hoidettu. Varaamani 45 minuutin arpomisen sijaan LVI-osat olivat pussissani parissa minuutissa. HELPPOA! Ei siis muuta, kuin asennukseen.

Asennushaaste.

Kuten ilmeisesti aina LVI-töissä, oli meilläkin pieniä vaikeuksia sovittaa kahta kolmen vartin naarasta toisiinsa. Onneksi Bauhaus oli ja on lähellä. Edessä oli vartin sakkokierros Bauhaussin LVI-osastolle, jonka jälkeen uusi asennusyritys saatiin käyntiin.

 LVI-asentaja.

Olimme luottavaisia kättemme jälkeen, joten päätimme rohkeasti kokeilla sulkuventtiilien aukaisua.

Nyt roiskuu!

Olin tällä kertaa onnekas saadessani raksareissulle mukaani myös naispuolisia edustajia. Venla juoksi huoneesta toiseen ja Maria kuvasi tulevia näkymiä oletettujen ikkunoiden kohdalta.

Keinonen omassa huoneessaan.

Näkymä ulos etuovelta kynnyksen korkeudelta.

Näkymä keittiöstä olohuoneeseen.

Sähköntuntua ilmassa

Tänään oli tiedossa ensimmäinen siivouspäivä. Siivousta oli luvassa heti töiden jälkeen. Toki suoritin myös jo tutuksi tulleen aamukatselmoinnin ajaen töihin tontin kautta. Tontilla vaihdoimme Ollin kanssa kuulumiset ja tuumimme hiukan tulevaa. Styroksit pitää tilata heti lattiaa varten. Teräsverkot ehtivät myöhemminkin. Lattiavalu on kuulemma edessä parin kolmen viikon päästä. Vettä tarvitaan maanantaina ja putkimies kannattaa herättää talviuniltaan. Putkimies heräsikin soittooni ja lupasi tulla poikkeamaan tontilla ensi viikolla, kun urakka nykyisessä kohteessa oli loppumassa sopivasti juuri tänään.

Päivällä tontilla oli käynyt vilske. Kyrönlahden Porakaivon edustajat olivat laittaneet puoli kilometriä letkua maan sisään. Tuloksena oli kolme törröttävää täytelakua yhden Paksu Pepen sisässä:

Täytelakut ja Paksu Pepe.

Vaarin avustuksella löysimme tontin reunalle roskalavan, joka sekin oli toimitettu paikoilleen päivän aikana. Toivottavasti pystytysporukan aktiivinen aamuinen osallistuminen lavan sijoituspaikan valintaan viestii innokkaasta roskienkeruusta työn edetessä. Lava päätettiin sijoittaa lähelle työmaata, jotta muovit ja muut roskat on helppo heitellä työn lomassa suoraan lavalle. Siivoilin illalla tontin. Aikaa meni melkein puoli tuntia. Minuutti kului siivoamiseen ja 29 minuuttia ihasteluun - tehokasta.

Ensimmäisen päivän saalis roskalavan pohjalla.

Päivän yllättäjä -palkinto kuuluu edellä mainituista huippusuorituksista huolimatta kuitenkin Tampereen Sähkölaitoksen pitkälle alihankintaketjulle. Ketjun toteuttavat lenkit olivat käyneet hoitamassa sähköjen kytkennän jo tänään perjantaina aiemmin luvatun maanantain sijaan. VAU!

Liittymisjohto on liitetty valtakunnanverkkoon. Vastuuraja näkyy kuvassa paksuna.

Eikä sovi unohtaa pääosan esittäjiäkään. Peltomaan Ollin porukka oli päivän aikana pystyttänyt tusinan verran linjalankojen tukipylväitä ja vetäneet pikeä anturan pintaan. Päärakennus odottelee nyt maanantaiksi tilattua kivikuormaa koristuksekseen. Näillä miehille hommat sujuu - päivästä toiseen - kahden päivän kokemuksella!

Roskalava peittää tällä hetkellä virallisen kuvan varsinaisen sisällön. Siirsin virallisen kuvan kuvakulman tontin luoteisreunalle, josta talon koko ja muoto hahmottuvat entistä paremmin. Kuvasta erottuu myös pihakeskus, josta on nyt mahdollista saada sähköisku - oletettavasti. Sähköjä ei ole vielä minun nähden testattu.

Uusi virallinen kuva.

Vanha virallinen kuva.

Anturat koskettaa maata

Olin taas aamulla raksamiesten vuorokausirytmin mukaisesti liikenteessä. Tällä kertaa jopa niin aikaisin, että oli poikettava odotellessa Pirkkalan ABC:lle aamiaiselle toisten rakennusmiesten seuraan. Puoli kahdeksan aikaan oli treffit muurariguru Ollin kanssa tontilla.

Tontilla totesimme akuutin tarpeen työnaikaisille aputarvikkeille. Onneksi Olli oli ollut kaukaa viisas ja ottanut mukaansa ensimmäisen päivän tarpeet suoraan omasta varastostaan. Lienee muurariguru mennyt aiemminkin kaupunkilaiskollin tontille todeten, että laudat, naulat ja muut oheistarpeet puuttuu. Tartuin puhelimeen ja tein mystisen tilauksen: "Terve, täällä Suhonen. Laitatko tulemaan 300 metriä nelituumasta, kilometrin kasin salkoja, metrin välirenkaan, sileän kannen kuussatasella reiällä ja teräskehyksellä, viiden tonnin kannen sekä käsin lyötäviä kuuskymppisiä ja satasia - kymmen kiloa kumpiakin?". Puhelimesta kuului vastaus: "Sinkittyjä vai". "Jaa ne salot vai - ei kun ihan harjaterästä.". Ääni puhelimessa kuullosti huvittuneelta vastatessaan: "Ei, kun ne naulat."

Olli tiesi myös kertoa, että nyt olisi oikea aika tilata mittarointi Tampereen Vedeltä. Soitin laitokselle heti 8:30 ja pelon sekaisin tuntein tiedustelin mahdollisuutta saada vesimittari asennettua ennen maanantaita. Yllätykseni oli melkoinen, kun asennus luvattiin jo samalle iltapäivälle, kunhan mittarin asennuspaikalle on merkattu tuleva lattian korkeus. Mahtavaa palvelua Tampereen Vesi!

 Vesimittari.

Illalla oli vihdoin aikaa käydä ihmettelemässä Ollin porukan aikaansaannoksia. Anturat olivat jo paikallaan ja betonit siististi anturoiden sisässä - OHO! Ja tulipa siitä iso - OHO! Autokatoksen anturat olivat jääneet vielä odottelemaan lisää Formex-muotteja. Meistä oli superhupaisaa hypätä anturoiden yli taloon sisään ja käydä eri huoneissa.

Virallinen kuva: Tytöt ja Maria omissa huoneissaan.

Nyt rakennuttajan mieli saa hetken levätä. Ollin porukka hoitaa homman - varmasti.