Sepon eilen tuoma mallipala veti ilmeen vakavaksi. Rapattu pala näytti aivan valkoiselta seinältä, jonka tupakan savu oli sävyttänyt likaisen keltaiseksi. Eihän se ollut lähellekään hiekanruskeaa. Jotain oli siis tehtävä - ainakin tähän oli saatava Marian mielipide. Mariakin tarvitsi toisen mielipiteen - tai siis kolmannen. Soitto Ellulle ja sitten Teijalle ja sitten rivakasti kohti Mäyränmäkeä tupakankeltainen rapattu pala takaluukussa.
Mäyränmäessä bongasimme hienon rapatun talon. Maria onki rouvan puhelinnumeron numerotiedustelusta, kehui tekstiviestiin heidän talonsa värejä ja tiedusteli värien koodeja. Vastaus tuli hetkeä myöhemmin: "Kaunis talo on naapurimme talo....". Naapuri vastasi vielä myöhemmin päivällä, mutta ei sieltäkään enää tähän hätään apuja löytynyt.
Teijan mielestä väri oli myös pielessä ja kehotti suuntaamaan heidän ystäviensä juuri rapatun talon seiniä katsastamaan. Niinpä ajoimme Hirvikalliolle. Siellä meitä odotti kaunis puhtaan vaalen keltainen talo. Laitoimme oman värimme valean keltaista seinää vasten ja totesimme meidän palan vaihtaneen väriä. Nyt se oli tumman mudan ruskea, jossa oli ripaus tupakan keltaista likaa.
Värit ovat kummallisia. Samakin väri vaihtaa väriä, kun sen vieressä vaihtuu väri.
Lisää värien maailmaa oli luvassa laattakaupassa. Riensin Kangasalle intoa puhkuen esittelemään toissa päivänä valitsemiani laattoja. Tuntia myöhemmin tarjoukseni laatoista ei ollut jäljellä ensimmäistäkään. Kaikki laatat menivät uusiksi - onneksi muutos tapahtui parempaan ja laatat olivat aivan mahtavat - meidän mielestä. Tänään valitut laatat jäivät vielä odottamaan vahvistusta muutamaksi päiväksi, jotta pääsemme tinkimään hinnoista oikean henkilön kanssa.
Samaan aikaan Toiviossakin tapahtui. Rappausporukkaa oli töissä viikonloppunakin. Viimeisiä seinäneliöitä hiertopinnoitettiin ja sokkeleihin oli ilmestynyt tasoitekerros. Ulkorappaus saa värin kuulemma tulevana keskiviikkona, jos vain säät sallivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti