Maria soitteli kahdeksan aikaan ja kyseli meininkiä. Totesin, että kusessa ollaan. Asennushommia oli niin pitkä lista, että isäntääkin hirvitti: varaston teräsverkko, 800 koroketassua, 1000 surrilankaa, 150 metriä reunanauhaa, parikymmentä läpivientiä ilman uretaania ja kaivojen passaus paikalleen sementin avulla.
Puoli tuntia myöhemmin aurinko alkoi laskea taivaalla ja fiilikset nousta isännän mielessä. Tontin reunalle ilmestyi Pepe. Hetkeä myöhemmin paikalle tuli Teemu. Sitten jostain ilmestyi Ville ja ennen yhdeksää Ekokin oli mestoilla. Maria oli laittanut hätäapuviestin eteenpäin. Eko pursotti tusinan verran uretaanipulloja tyhjäksi tilkkien styroksien läpivientejä. Ville asensi varaston teräsverkon ja autoi minua asentamaan korokkeita nostelemalla teräsverkkoa. Teemu surraili Juhan kanssa lattialämmitysputkia. Sitten minä asensin kaivot Maurin kanssa kurakakkujen päälle Pepen, Teemun ja Villen laittaessa korokkeita. Viisi minuuttia yli yhdeksän luulimme olevamme maalissa - pieleen meni.
Muistin sen 150 metriä reunanauhaa. Päätimme ryhtyä toimeen ja laittaa nauhat kiinni Sika-massalla suunnitelmien mukaan. Kolme tuubia Sikaa vaati uretaanipistoolin, jota meillä ei ollut. Kaupatkin olivat menneet juuri kiinni. Teemu ajoi kotiin hakemaan pistoolia. Ensimmäinen tuubi massaa tyhjeni ja vasta viidennes reunanauhasta oli paikalla. Pikana suunniteltu työtavan muutos tuotti tulosta ja massa riitti maaliin asti. Reunanauha oli paikallaan yhdentoista aikaan. Siivoilimme Pepen kanssa paikat vielä kuntoon - hyvältä näytti.Torstai oli toivoa täynnä, mutta ilman ystäviä rakennuttajat olisivat olleet tänään hädässä.
1 kommentti:
Jättiläisrutistus talkooavulle!
Lähetä kommentti