Surrilankaa, surrilankaa ja surrilankaa

Aamupäivällä tulin siihen tulokseen hommien oltua oletukseni mukaisesti sen verran hyvässä vaiheessa, että vahvistin lattiavalun - tai yritin vahvistaa. Ensin ennakkovarasin betoniautot kahdeksi iltapäivällä perjantaina. Sitten lattiamies sanoi, että menee liian myöhäiseksi. Sitten Heimo auttoi ja sain paremmat lattiamiehet kahdeksi, jonka jälkeen betoniauton kello kahden varaus oli jo mennyt. Sain uuden auton neljäksi ja pienen säädön jälkeen toisen betonifirman autot paikalle jo kahdeksi. Toimihan se - lopulta! Tilasin lattiamiehet tietämättä sukunimiä tai kännykkänumeroita. "Hakki ja Masa hoitaa" - totesi Heimo. "Ne on tehny näitä hommia 90-luvun alusta" - komppasi Mauri.

Iltapäivästä lattia täyttyi taas tekniikasta. Mauri laittoi suurimman osan lattialämmitysputkista paikoilleen ja kiinnitti ne höpöselleen. Meidän hommaksi jäi sovitusti hoitaa lopullinen kiinnitys surrilangalla surrikoukkua apuna käyttäen. Kumpaakaan surri-alkuista sanaa en ollut aiemmin kuullut. Mauri opetti meitä yksitellen kädestä pitäen koukun ja lankojen käytössä. Hölmistyneitä ilmeitä riitti.

Ensihölmistyksen jälkeen Maria ja Teemu surrailivat, Juha asensi varaston lattiastyroksit ja minä leikkailin loppuja teräsverkkoja, siivosin, mittasin väliseinät sekä tarkastin viemärien ja vesiputkien paikat. Illan päätteeksi huoneistoala oli peitetty kokonaisuudessaan teräsverkoilla ja lattialämmityskaapelit peittivät melkein koko asunnon. Viemärit ja vesiputketkin saatiin vielä kivuttomasti kohdilleen.

Lattia täynnä tekniikkaa.

Illalla ajellessani kotiin tuumin, että huomiseksi ei jäänyt enää paljoa hommia.