"Nää on mun kivet"

Puolitoista viikkoa rakennuttaja, isäntä, projektipäälikkö ja työmaan aikatauluttaja on kärvistellyt kotonaan ja ollut pistoksissa, kun tontilla ei ole tapahtunut mitään. Samaa aikaan naapurien nousevat seinät ovat kirvoittaneet pienet kilpailuhenkiset tunteet pintaan. Ikävä rakennustouhun keskelle ja tontille on ollut siinä määrin kova, että isäntä on viettänyt sokkelin reunalla pari kesäisen lämmintä alkuyötä ihan vain istuskellen ja nuuskien ilmaa Toivion tähtien alla.

Tänään se kuitenkin vihdoin tapahtui. Ensin soitti Lakan kuski kärryt täynnä meidän kiviä: "Missä se Ojakuja on?". Totuttuun navigaattoreista tuttuun tapaan ohjasin kuljettajan perille - Hämeenlinnasta asti. Sitten soitti Olli. Tontilla tarvittiin 200 metriä vajaasärmästä, 100 metriä kakkosnelosta, muutama paketti pikanauloja ja yksi tonnin säkki "äs satasta". Pikanaulat jouduin varmistamaan Toikkoselta, mutta muut tarpeet osasin tilata jo vanhan tekijän elkein. 

Iltapäivällä palo tontin reunalle oli hirmuinen, mutta työt Savonlinnassa pakotti jakamaan vastuuta emännän suuntaan. Maria huolehti siis päivän kuvista. Kymmenessä kuvassa näkyi enemmän ihmisiä kuin kaikissa aiemmissa kuvissa yhteensä.

 Vaari, Mummo, Pihla ja linjalangoin koristeltu TaloSuhonen.

Päivän etenemä kirjattiin muuratuksi kuistin pilarin puolikkaaksi ja asennetuiksi linjalangoiksi sekä vastaanotetuiksi kiviksi leviteltynä pitkin lattioita. Erittäin  mahtavaa!

Kivet rivissä olohuoneessa.

Puolikas pilari ja meidän kivet.