Ikkuna-asentajista vanhin vastasi hyvän huomenen toivotukseeni seuraavasti: "Nuo isot ikkunat tarvittee konenostimen. Ne on nostettava paikalleen imukuppiautolla - ei ne pysy muuten ehjänä.". Minä myötäilin, kun en ollut aiemmin ikkunoita paikalleen asentanut. Painoihan olohuoneen isompi ikkuna melkein 300 kiloa. Aamupäivän aikana kolme asentajaa asensivat terassin ovia ja isoja ikkunoita lukuunottamatta kaikki ikkunat. Minun aamupäiväni kului kiinnittäessä ullakkoportaita kattokannattimien väliin. Ennen luonaalle lähtöä talo näytti selvästi valmiimmalta, kun ikkunoita oli paikoillaan. Ennen niin isoilta tuntuneet ikkuna-aukot näyttivät nyt tosin postimerkin kokoisilta.
Puolen päivän jälkeen Mikko soitti ja kyseli varmistusta kuulemaansa huhuun, että ikkunaporukka ei asennakaan meidän avustuksella isoja ikkunoita. Kerroin asian olevan juuri näin. Hetkeä myöhemmin raksalla olin minä, kolme ikkuna-asentajaa, Mikko ja neljä muuta Peltomaan ukkoa. Mikko suostutteli asentajista vanhimman ottamaan imukupista kiinni ja niin isoin ikkuna lähti liikkeelle. Lasi liikkui hitaasti mutta varmasti Kolme miestä kummallakin puolella, kaksi päissä estämästä ikkunaa kallistumasta ja yksi, joka viritti lepotaukoja varten pukit maahan. Yhdeksään mieheen ikkuna oli lopulta olohuoneessa ja hetkeä myöhemmin jo omalla paikallaan. Toisen ikkunan kohdalla suur-ikkuna-asentaja ei enää noitunut. Usko tekemiseen oli korkealla, kun ikkunatkin olivat jo pienenemään päin. Kolmas ikkuna nosteltiinkin sitten jo rutiinilla paikalleen. Se tosin painoikin vain 220 kiloa.
Kun ikkunat olivat paikoillaan, nautimme Marian keittämät perjantaikahvit pullien kera. Kahvi ja pulla kirvoittivat hymyn asentajien naamoille. Tai sitten hymy irtosi, kun Kiikoisten pojat alkoivat tarinoimaan villeistä teinivuosistaan asemakaava-alueen ulkopuolella.
Ikkunat takapihalta katsottuna.
Kello läheni jo viittä, ennen kuin terassin ovetkin olivat paikoillaan. Asennusmiesten puuhatessa ovien kanssa, suoritimme Villen kanssa pikaisen telineharjoituksen, jotta pääsemme maalaamaan sisäpihan puoleiset otsalaudat, aluslaudat ja paneelit. Yllätyksekseni asentajat laittoivat vielä pääovenkin paikoilleen ennen lähtöään. Ovessa oli harmillisesti kuljetusvaurio ja maalipinnassakin oli hiukan sanomista. No, katsotaan saako tämä ovi olla paikallaan muutohetkeen asti.
Päivän päätteeksi Talo Suhonen näytti jo ällistyttävästi ihan oikealta talolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti