Höyrynsulkua ja siivousta

Mikä onkaan parempi tapa viettää perjantaista lomapäivää, kuin omaa taloa rakentaen! Aamupäivä hujahti hetkessä ohi minun ja Tuomaksen laittaessa höyrynsulkuja olohuoneen viistoon sisäkattoon. Pari Peltomaan ukkoa laittoi maskiharkkoja tien puoleiseen julkisivuun ja autokatoksen päätyyn. Mikko oli käynyt heti aamusta ennen meitä laittamassa loput tuulensuojat ja tuuliohjaimet paikoilleen. Mies palasi puoliltapäivin paikalle ottamaan vastaan kysymysten vuolaan tulvan. Kumman paljon höyrynsulun, koolausten ja rappausverkon asennus voi herättääkin kysymyksiä noviisirakentajissa.

Kysymysten ohella Mikko huomautti, että puuta menee Talo Suhosen julkisivuun pari kilometriä ja sen asennukseen menee kahdelta mieheltä kuukauden päivät. Ihan yksin en siis saa hommaa viikossa pakettiin, vaikka olin niin unissani kuvitellutkin. Nyt se budjetoimaton kuluerä sitten löytyi! Mikko lupasi viikonlopulla miettiä, mitä lysti maksaa. Joka tapauksessa puuosat pitää olla paikallaan elokuun  loppuun mennessä, koska silloin paikalle tulee rappaaja eikä talon seinien lähellä enää sen jälkeen ole syytä heilua pitkien lautojen kanssa seinien naarmuuntumisriskin takia.

Kustannusarviota paisuttaneen keskustelun jäleen pääsimme taas pukemaan sinistä muovia yllemme ja vähän yläpohjaankin. Höyrynsulkuteltassa hiki valuu norona otsalta näillä helteillä, kun ilma ei kierrä ja päällä on hengittämätöntä muovikalvoa kymmenkunta neliötä kerrallaan. Onneksi hommaa ei ole enää ihan hurjasti jäljellä ja työpari on varsin passelia seuraa - yksin siitä hommasta ei tulisi yhtään mitään. Onneksemme muovi loppui sopivasti kesken illansuussa ja pääsimme lähtemään ennen auringonlaskua.

Muovit katossa.

Iltapäivän päätteeksi Maria tultua tontille meille tuli vieraita Leinolasta. Lapset pommpivat trampoliinissa ja Salla, Pepe sekä Maria siivosivat tonttia koko illan ja lopputulos oli mitä hämmästyttävin. Piha on nyt siisti! Kiitos ja kumarrus!

Itäseinältä on kerätty toistasataa laudanpätkää ja muuta roskaa.