Talo Suhosen joulukuusi.
Viimeiset kolme viikkoa on menty pysähtymättä eikä blogin ääreen ole ollut mitään asiaa. Aika on kulunut hurjaa vauhtia eikä talon valmistumista ole ehtinyt tuona aikana edes odottaa. Kuluneeseen kolmeen viikkoon mahtuu uskomaton määrä venymistä, avunantoa, aikaansaamista ja –saamattomuutta, onnistumista, ehtimistä, myöhästymistä, tuskastumista, turhautumista ja kirimistä mutta ennen kaikkea kuluneeseen kolmeen viikkoon mahtuu suurta kiitollisuutta.
Haluan kiittää meidän urakoitsijoita ja rakentamisen huippuammattilaisia. Vielä kesällä minun kiitokseeni vastattiin: ”ei palkkatyöstä kiitetä!”. Minä jatkoin kiittämistä ja syksyllä kiitokseeni vastattaankin jo: ”Ole hyvä!”. Te olette venyneet isännän mahdottomiin aikatauluihin ja täyttäneet suuret odotuksemme. Olette jaksaneet vastata pyyntöihimme ja joustaa aikataulujemme mukaan. Kiitos Mikko, Mauri, Pekka, Heimo, Kale, Seppo, Aki, Santtu, Jussi, Hessu, toinen Jussi, kolmas Jussi, Lasse, Jakke, Jokke, toinen Jakke, Tomi, Tomppa, Hannu, Olli, Marko ja Tanja.
Olen kiitollinen kaikille teille, rakkaat ystävät ja perheidemme jäsenet. Ilman teitä tämä talo ei olisi tänään valmis – yksin emme olisi Marian kanssa tähän pystyneet. Useampi sormi tarvitaan laskemaan ne illat ja alkuyöt, kun olette meitä kiireemme keskellä auttaneet ja omista menoistanne tinkineet. Tiukimmilla hetkillä olette olleet meidän apuna – jokainen kerta, vaikka styroksin sahaaminen hampaisiin vihloikin. Sormet ja varpaatkaan eivät riitä teidän lukuisten avunantajien laskemiseen ja lukemattomat ovat ne kerrat, kun Iso Kolmonen on ollut meitä auttamassa. Olette kaikki antaneet avun siinä muodossa kuin olette voineet ja kiitän teitä siitä. Kiitos Ville, Ellu, Teemu, Sanna, Tuomas, Juha-vaari, Pirkko-mummo, Hannu-vaari, Hanne-mummi, Tuula, Salla, Pepe, Teikku, Rami, Janne, Mika, Pete, Eko, Tatu, Anna, Mikko ja Ulla sekä Walter!
Olen kiitollinen pienille tytöillemme. Olette selvinneet vuoden kestäneestä raksarääkistä upeasti. Raksareissuja on kertynyt kymmeniä ja tontilla on tarvinnut touhuta melkein jokaisena iltana. Omille leluille ja leikeille ei juuri ole ollut aikaa, perheilloista puhumattakaan. Iso ikävä ja väsymys on hiipinyt useasti puseroon, mutta te vaan olette jaksaneet. Kiitos Pihla ja Venla!
Olen kiitollinen rakkaalle puolisolleni. Talo Suhosen blogissa on esitetty useita kuvia Toiviosta, mutta moneen kuvaan on ollut aihetta myös kotona. Olet ollut tukenani, olet pitänyt perheestämme huolta, olet antanut minulle tilaa elää raksalla ja usein on iltapala odottanut minua vielä myöhään illallakin raksalta palattuani. Kiitos, että olet ollut tukenani, ymmärtänyt minua ja rakentanut kanssani meille oman kodin. Ilman sinua meidän kotiamme ei olisi olemassa. Kiitos Maria!
Tässä vielä tekstin tueksi pari kuvaa.
Venymistä loppukirin aikana:
Torstaina 15 tuntia ennen muuttotarkastusta meillä näytti tältä:
Pekka teki sähkötarkastuksia aamu seitsemästä ilta yhdeksään. Ville, Teemu ja Pepe jaksoivat paiskia hommia aamuyöhön asti ja seisemältä seuraavana aamulla Mauri suoritti IV-mittaukset imuroidussa ja tyhjässä talossa. Perjantaina 25.11.2010 kello 9:30 saimme muuttoluvan. Muutamaa päiväämyöhemmin meillä näytti tältä:
Huolenpitoa kotona rakennusprojekti aikana:
Miehen takana on aina huolehtiva vaimo!