Sano hölppä!

Eilen tontilla ei tapahtunut mitään. Peltomaan porukalla alkoi loma. Puolet porukasta on tämän viikon lomilla ja toinen puoli tekee töitä kahden porukan edestä. Ensi viikolla osat vaihtuvat. Tänään meidän tontilla oltiin joka tapauksessa töissä ja isännän oli aika oppia uusi sana: hölppä! Hilpeältä ja veikeältä kuulostava sana tarkoittaa talon päädyissä räystäitä tukevia puupalkkeja. Tänään oli ohjelmassa näidän palkkien asennus.

Hölppiä.

Kävimme tyttöjen kanssa tontilla pariinkin otteeseen. Hönön ja Möllin aika kuluu parhaiten, kun antaa heille kameran ja vapaat kädet. Seuraavaksi rakentamiseen liittymätön kuvakavalkaadi tylleröisten näkökulmasta:

Raksa-auton teoreettinen maksimi.

Aurinko.

Apila.

Rakennuttaja vasemmalla, rakentaja keskellä.

Valokuvaajat.

Sauma ulkoseinässä.

Jiiri kattoon ja juhannuskukat rakennusmiehille

Tänään tontilla säädettiin oikein urakalla. Tienpuoleinen jiiri oli aiheuttanut harmaita hiuksia, hiusten lähtöä ja ärräpäitä. Kaksiulotteisista kuvista on minunkin mielestäni hivenen hankala hahmottaa kahden eri suuntaisen eri korkuisen lappeen kohtaamista katolla vallitsevassa puuviidakossa. Puolen päivän jälkeen katolla oli lopulta lupaava liukumäen alku. Jiirin alapää on vielä pielessä, mutta yläpää on kohdillaan. Toinen samanlainen liukumäki pitää säätää vielä toiselle puolelle taloa.

Liukumäki katolla.

Lämpöässältä tuli vastaus taulutelevision puuttumiseen. Olimme tilanneet Rautia kautta koneen ja Rautiassa oltiin käytetty esittelykoneen hintaa tilauksella. Näin kone tuli meille edullisemmin, vaikka sitä  ei koskaan liikkeessä oltu paketista pois otetukaan. Meille tämän jipon vaikutuksesta TV:n saamiseen ei kuitenkaan oltu mainittu myyjän osalta mitään. Lämpöässän markkinointijohtaja olikin kaikessa joustavuudessaan päättänyt hetken asiaa tuumittuaan, että he laittavat television tulemaan meille joka tapauksessa. Loistavaa palvelua! Kiitin valmistajaa joustavuudesta ja toivottelin aurinkoiset kesät.

Meillä oli tänään Kalen kanssa tapaaminen. Agendalla oli käydä läpi avoimet urakat ja tarkastaa kustannusarvio. Olemme ostaneet Kalelta projektinjohtopalvelun, johon sisältyy urakoiden kilpailutus ja urakoista sopiminen sekä laadunvalvonta. Tähän mennessä Kalen ei ole tarvinnut urakoista juuri huolehtia, kun allekirjoittanut on kysellyt lähinnä yhteystietoja ja hoitanut kilpailutuksen itse. Palaverin tuoksinassa kävi selväksi, että LVI-urakassa on onnistuttu erinomaisesti. Sekä urakoitsija että rakennuttaja ovat sovittuun tyytyväisiä ja olemme useamman tonnin alle toteutuneita keskiarvoja. Useampi tonni on säästetty myös sisäpuolisissa tasoitustöissä verrattuna Kalen tiedossa oleviin aiempiin toteutumiin. Reilun pelin henki Mikon kanssa lienee syynä tämän urakan edullisuuteen. Sähköissä mennään tarvikkeiden osalta kolminkertaisessa hinta-arviossa verrattuna normaaliin toteutukseen. Syynä tähän on meidän tupaan tuleva KNX/EIB-taloautomaatio. Vaikka hinnat onkin saatu DJS:n kanssa lopulta kohdilleen, on isännän lelut selvästi normaalitoteutusta arvokkaampi hankinta. Kalen hommaksi jäi palaverin jälkeen kysellä ulkopuolista rappausta ja soitella Heimo paikalle suorittamaan rakennekatselmus.

Päivän päätteeksi kiikutin raksalle juhannuskukat neljälle helteessä huhkineelle rakennusmiehelle. Markon ilme oli näkemisen arvoinen, kun sanoin hakevani juhannuskukat auton takaluukusta. Vastattuani Markon hämmästykseen, että näissä juhannuskukissa on 24 sipulia, joista kukin aivastaa avautuessaan kuin marsu ja puketin kyljessä komeilee eräs kuuluisa eversti, oli Markon ilme vähintäänkin huojentunut - ei kai kukaan tosissaan karskeille raksamiehille kukkia vie! Kukat otettiin kiitollisina vastaan todeten, että eipä tarvitse mennä kaupan kautta kotiin tänä juhannuksena.

Ristikkojen tuentaa helteessä

Eilen paikalleen asetetut ristikot saivat tänään osan rakennesuunnitelimien mukaisista tuennoista. Nyt ei tuulesta ole enää vaaraa, kun ristikot ovat tiukasti kiinni toisissaan. On se vaan melkoista säätämistä tuo ristikoiden laitto ja kiinnitys. Nyt eletään vaihetta, jossa silmin nähtävä etenminen tulee mitata suurennuslasilla ja tarkoilla lähikuvilla. Puuta tuntuu kuitenkin menevän katossa kaikkiin ilmansuuntiin.

Ristikko alta katsottuna.

Laitoin tänään vahvistukset ulko- ja sisäovista Lakalle. Väli-oviluettelossa on kuudesta rivistä neljä oikein, yksi ihan metsässä ja yksi lisättynä rakennuttajien toimesta jälkikäteen. Ulko-oviluettelossa oli varaston ovi väärän kätinen ja KHH:n ovi väärällä rakenteella. Onneksi näitä tarkastellaan pitkin matkaa, niin toimitushetkellä tavarat luulisi olevan oikein. Oviin liittyen vielä jäi jännittämään Lakan antama muutoshinta lisäämällemme ovelle.

Paperihommia tehdessäni huomasin, että Lämpöässältä tulleessa markkinointipostissa oli lupaus taulutelevisiosta, kunhan tilaus tehtäisiin maaliskuun aikana. Kaivoin meidän tilausvahvistuksen esiin ja siellä seisoi 14.3.2010. Pistin samalta istumalta sähköpostin valmistajalle ja tiedustelin meidän puuttuvan kuvaradion puuttumisen syytä. Saa nähdä, mitä sieltä vastataan.

Talon muodot hahmottuvat

Eilisen hiljaiselon jälkeen tonttilla tehtiin tänään hartia- ja konevoimin töitä. Janhusen kone oli vaihtunut hieman enemmän elämää nähneeseen nostimeen, mutta näytti ne hommat lopputuloksesta päätellen silläkin sujuneen.

Punainen Nosse hommissa.

Maria poikkeasi tontilla töiden jälkeen, kun allekirjoittanut oli vielä matkalla Savonlinnasta kohti Tamperetta. Rouvan kehut rakennusmiesten mittavista aikaansaannoksista kirvoitti katolta kommentin, että joko laitetaan pojat hakemaan Ikeasta kalusteita. Ihan niin valmista siellä ei vielä ollut, kun illalla kävin tontilla pyörimässä, vaikka kaikki kattotuolit olikin saatu paikalleen.

Taloa oli kiva katsella. Siinä se meidän pirtti nyt seisoo muodossaan. Pienen pientä mietintää aiheutti  kuitenkin minusta hiukan väärän muotoinen katto. Sisäänkäynnin edessä katto taipui kuviin nähden väärässä asennossa ja järjestyksessä. Sain rauhan vasta rakennekuvia pengottuani. Siellä luki, että osa räystäistä sahataan asennuksen jälkeen mittoihinsa. Huh!

 

Kuvaajan varjo.

Tarkastin netistä, että harjakaiset pidetään, kun vesikatto on tehty.

Harjakorkeus saavutettu!

Janhusen nosturi möyri tontille yhdeksän aikaan. Nostosavottaa riitti kuulemma kolmeksi tunniksi. Lautakasat siirrettiin talon taakse ja kivilavat talon sisään. Maskiharkot löysivät paikkansa talon päädyistä. Käyttämättä jääneet valuharkot nostettiin peräkäryihin, joiden kyydissä ne matkasivat Peltomaan saattueen mukana Kiikoisiin. Melkein kolmen tunnin jälkeen kääntöpaikka ja talon edusta oli siivottu siihen kuntoon, että nosturi pääsi nostelemaan ristikoita eteläpäädystä alkaen kohti tien puoleista seinää.

Nosturimörkö.

Katselin haltioituneena Peltomaan porukan hommia. Vartin välein uusi kattotuoli löysi paikkansa seinien päältä. Miehet mustissa kiipeilivät tuolien väleissä ja kiinnittivät tukipuita ristokoiden väliin kävelusiltoja samalla jatkaen. Samaan aikaan nosturimies nukahteli auringonpaisteiseen koppiinsa, josta Marko kävi herättelemässä ukkoa ohjaimien varteen. Reilussa tunnissa olohuone sai kattotuolit päällensä. Kiirehdin välillä hakemaan Marian töistä ja muksut päiväkodista, jonka jälkeen suuntasimme takaisin tontille. Nosturi ja rakennusmiehet olivat juuri lähdössä. Kattotuoliasennus oli edennyt Venlan huoneeseen asti.

Kattotuolit paikaallaan.

Sen verran ehdimme vaihtamaan paikalla piipahtaneen Mikon kanssa kuulumisia, että saimme lisää kiitoksia rakennussiivouksen tasosta. Aikatauluakin sivuttiin sen verran, että kattotuolien asennus jatkuu tiistaina ja juhannuksen jälkeen Peltomaan porukka pitää parin viikon kesäloman vuorottaen viikko kerrallaan toisiaan.

Loppuhuipennuksena hyvälle rakennuspäivällä Mikko lupasi ottaa minyt töihin omalle rakennustyömaalleni. Pääsen juhannuksen jälkeen raksamiesten jengiin asentamaan aluskatetta ja tekemään apumiehen hommia - upeaa!

Kattotuoleja olisi voinut pällistellä vaikka kuinka pitkään - oli ne vaan niin hienon näköisiä meidän omien seinien kannattelemina.

Virallinen kuva.

Aurinko paistaa ja kivipöly lentää

Menin heti aamusta seitsemältä kalastelemaan kehuja eilisen siivouksen jäljiltä. Samalla oli toki tarkoitus sopia perjantaina paikalle saapuvan nosturin lisätöistä sekä jututtaa Ollia NCC:n tasaisen varmasta lähestymisestä meidän kääntöpaikkaa. Asfalttimiehet näkyy jo kuistille.

Asfalttimiesten merkit koristavat Ojakujaa.

Heti keskustelun kärkeen oli taas aika tilata lautaa. Kolmesataa metriä kakkosnelosta ja saman verran sitä kuuluisaa vajaasärmästä. Kivitalon rakentamiseen on minun laskujen mukaan mennyt pelkästään Toikkoselta tilattua puutavaraa melkein kaksi kilometriä. Kuinkahan pitkällä läheisen Kastellin puutavara riittäisi Ysitietä pohjoiseen, jos Toiviosta lähtisi? Ja onhan sitä puuta pihassakin. Katon puutarpeet, terassin runko ja autokatoksen sisäkatto valloittavat melkein puolet talon edessä olevasta kääntöpaikasta. Vielä, kun toisella puolella kääntöpaikkaa oli kolme pakettiautoa parkissa, oli naapurille mursketta vieneillä Oransseilla pikkuruisia haasteita pujotella Ojakujan päähän.

Kivitalon tykötarpeita.

Ja tulihan ne kehutkin lopulta - eikä tarvinnut kuin hivenen auttaa. "Siellä olis voinu aamusta vaikka tanssit pitää" -totesin Ollille, johon Olli osasi oivallisesti jatkaa, että hommat sujuvat komeasti, kun kevyitä telineitä pääsee pyörillä siirtelemään talon sisällä. Yleensä kuulemma isännät lupaavat pitää mestat siistinä ja siihen se kuulemma sitten jääkin. Minä olin fiiliksissä. Ja onhan meillä kuitenkin tontilla siistimpää kuin kotona.

Siivottu tekninen tila odottaa maalämpöpumppua.

Itapäivästä kävin vielä summaamassa päivän saldon. Juoksupuut olivat viittä vaille valmiit kantavien seinien päällä, ulkoseinistä oli rapsuteltu suurimmat valukököt pois ja olipa yksi palkkikin saatu jo paikalleen. Sovimme Ollin kanssa illan siivoukset ja hiukkasimme: "Huomiseen!". Matkalta kotiin soittelin vielä Kalelle. Nyt, kun ulkoseinät ovat pystyssä, voimme jo kysellä rappausta syksyksi. Sovimme palaverin ensi viikolle. Parempi sen on käydä loppuprojektikin vielä ammattilaisen kanssa läpi. Kalella on kuitenkin kolmatta tuhatta pientaloprojektia plakkarissa - minulla on melkein yksi.

Illan suussa oli kiva käydä siivoilemassa. Kiersin talon ympäri kottikärryjen kanssa ja kärryt täyttyivät piripintaan roskista. Kiertäessäni taloa huomasin, että Mauri oli käynyt kytkemässä maalämpöpumpun letkut kaivon päässä. Todella hienoa, kun hommat tehdään, kuten on sovittu ja vielä luvatussa ajassa! Sisälläkin oli muutama paikka vailla harjausta ja tekninen tila täytyi kuoria valumoskasta. Takapihalle tein sovitusti tilaa puutavaralle, joka nostellaan huomenna pois NCC:n tieltä - sanan varsinaisessa merkityksessä.

Olisikohan se viimeinen ilta pelkillä seinillä? Huomenna pitäisi kattotuolien nousta paikoilleen...

Virallinen kuva.

Tiukahkot siivoustalkoot

Olin tyytyväinen eiliseen kaatosateessa anettuun panokseemme, kun Mikko soitteli päivällä ja kertoi, että heillä oli säästynyt puolen päivän hommat, kun rakennuttajapari oli ilmeisesti käynyt siivoilemassa valun roiskeita pois sienien vierustoilta ennen kuin moska oli ehtinyt kuivua. Ei se mukavaa eilen ollut, mutta nyt siitäkin tuli hyvä mieli, kun kiitos tuli perille asti. Tyytyväisyyttä täynnä lupasin, että siivoamme talon tanssikuntoon ennen huomista, kunhan telineet ovat poissa työpäivän päätteeksi. Näin sovittiin. Samalla sovittiin, että perjantaina tulee nosturi nostamaan kattotuoleja. Hiillostin samalla Mikkoa antamaan tarjouksen loppupään töistä sisältäen laatoituksen, listoituksen, väliovien asennuksen ja saunan rakennuksen. Mikko lupasi palata asiaan myöhemmin. Puhelun jälkeen kilautin Maurille, joka lupasi tulla kytkemään maalämpökaivon letkut ennen perjantaita, jotta saamme kaivon betonisen kannen nostettua nosturilla paikalleen.

Päivän panos koskien rakentamista oli varsin rajallinen johtuen eilen valetuista seinistä. Aktiviteetit olivat lähinnä kosmeettisia. Onneksi kuitenkin se eilen unettomuutta ja kiristelyä aiheuttanut myökky ruokahuoneen seinässä ja yli pursunneet valut keittiön nurkkauksessa oli maltettu siivoilla pois samalla, kun vanerit oli muutenkin purettu pois seiniltä ainakin suurimmaksi osaksi. Telineet oli sovitusti siirretty ulos talosta pitkälle itäsivulle odottelemaan kattotuolien asennusta. Sisällä oli puolitoista lavaa valuharkkoja, puolen tusinaa styroksipaalia sekä 195 neliötä betonin sotkemaa suojamuovia siirrettäväksi pois talon sisältä sekä alun toista sataa metriä seinän vierustoja, jotka kaipasivat voimatekoja valuroiskeiden poistamiseksi. Pihaan oli ilmestynyt telineiden lisäksi myös maalämpöpumppu. Toivottavasti pitkäkyntiset eivät vie pumppua mukanaan. Toimitus oli kuitenkin hyvä hoitaa nyt. Heinäkuussa verokarhu olisi niistänyt pumpusta muutaman HotWings-annoksen verran enemmän.

Isäntä nojailee pumppuun.

Ajattelin, että pyydän Mariaa soittamaan Sannan ja Teemun hätiin, koska emme kaksin saisi painavia suojamuovikasoja pois talosta. Laitoin myös Villelle viestin, että tulee iltapuntille meidän tontille lenkin sijaan, jos on kuntoilun vuoro illalla.

Onneksi Sanna ja Ville tulivat. Olin taas asettanut todella kunnianhimoiset tavoitteet illan urakalle. Emme olisi Marian kanssa päässeet puoleen väliin tehtävälistaa vaikka olisimme kuinka ponnistelleet, mutta neljän hengen voimin saimme hommat valmiiksi jo puoli kymmenen aikaan. Neljän hikisen siivoustunnin päätteksi talossa olisi todella voinut tanssia ja talon ulkopuolellakin mahtui taas liikkumaan. Upeaa! Kiitos Sanna ja Ville!

Tanssilattiaa olkkarista keittiöön päin.

Konsta ja Tildakin kävivät tontilla. Ensin Konsta ihmetteli, että miksi meillä on kaksi kotia. Hetkeä myöhemmin vesseli huomasi, että eihän meidän talossa ole kattoa ollenkaan, kummasteltuaan ensin Mariaa, joka lakaisi vettä pois lattialta.

Laatuaikaa

Muksut ovat vielä pari päivää Mummon ja Vaarin kanssa leirillä. "Mennään leffaan!" - totesi armas puolisoni, johon jatkoin, että mennään vaan. "Käydään kuitenkin ensin Toikkosella työkaluostoksilla ja sen jälkeen tontilla siivoamassa" - jatkoin sujuvasti myönnyttyäni ensin yhteiseen leffailtaan.

Tontilla oli ollut tänään valu ja poikkesin siellä töistä tullessani. Vesisateinen harmaus ja hurja määrä roiskunutta betonia pitkin seiniä ja lattioita veti rakennuttajan mieleni matalaksi. "Eikö noita hommia voisi tehdä laakista siististi, niin ei tarttis tehdä hirveetä lisätyötä jälkikäteen" -purnasin puolisolleni. Minua harmitti suurpiirteinen sotkeminen. Todennäköisesti hommaa ei voisi sen siistimmin tehdäkään. Työ nimittäin tehdään tasapainoillen kolme metriä korkean seinän päällä, joka on paikoitellen vain viisitoista senttiä paksu ja samalla pidellen letkua, josta syöksyy juotosbetonia epämääräisesti pulpahdellen. Niin tai näin - minua kismitti. Mitä nopeammin pääsisimme siivoamaan rakennusporukan valusotkut, sitä nopeammin saisin mielenrauhan, vaikka juuri kyseinen siivousrasti ei taida meille edes kuulua.

Raksalle oli siis mentävä, mutta ennen sitä pääsin rautakauppaan. Ja Toikkonen on hieno paikka. Siellä saa aina parasta palvelua. Kesä-Esoista ei ole tietoakaan ja ostaja saa olla juuri niin tietämätön tai tietäväinen kuin haluaa. Toikkonen on senkin takia hieno paikka, että siellä on paljon työkaluja. Minuun on iskenyt varusteluvimma. Tammikuussa vielä vannoin, että kyseinen tulehdus ei minuun tartu - toisin kävi. Tänään oli saatava akkukäyttöiset poravasara, iskevä ruuvinväännin ja porakone.

Toikkosen jälkeen oli luvassa hetki märkää todellisuutta. Päästyämme Marian kanssa siivoushommin alkoi hillitön kaatosade. Hommien edetessä tajusimme, kuinka paljon betonimoskaa oli pitkin lattioita. Sitä oli muovien päällä ja alla. Muovit taas olivat osin vielä telineiden alla. Teimme parhaamme kiukusta puhisten (vaimon kommentti: mä en kyllä ollut yhtään kiukkunen!) ja vettä valuen ja lopulta saimme pahimmat paikat ihan säädylliseen kuntoon. Kyllä kannatti. Tuon kaiken siivoaminen huomenna olisi ollut huomattavasti suurempi homma ja olisi vaatinut piikausvasaraa kaverikseen. Nyt homma hoitui lapiolla ja käsillä.

Siivouksen jälkeen ei muuten menty enää leffaan, vaan vuokrattiin yhteistuumin Makuunista video, joka katseltiin kotisohvalla kebabista nauttien.

Kolme muskettisoturia: Mauri, Pekka ja Hannu

Siinä vaiheessa, kun rakennuttaja unohtaa tilata sähköputkia työmaalle ja aikaa on vähän, tuntuu rakennusteollisuuden Athos, Porthos ja Aramis olevan aina lähellä.

Hannu soitti aamulla ja pahoitteli putkien puuttumista. Minä soitin suorilta hätäpuhelun Pekalle, joka lupasi toimittaa putket tontille puolen tunnin kuluessa. Melkoista! Pekan piipahdettua tontilla myös Mauri oli saapunut paikalle asentamaan hanakulmat. Tällä kertaa hänen ei tarvinnut suorittaa asennusta "rotankoloihin", vaan seinissä oli kunnon kolot putkituksille. Yhdessä kolmeen mieheen nämä huippuosaajat olivat löytäneet teknisen tilan, joka oli vallan putkittamatta sekä yhden kappaleen vessan seiniä, josta puuttui sekä peilin valot, että pistorasian paikka. WC olisi saattanut olla aika laimea paikka ilman sähköjä. Hyvä ne!

Yllttäen löytynyt vessan seinä.

Poikkesin töiden jälkeen tontilla. Pihaan oli tuotu väliseinien harkkoja sekä puutavaraa katonrakennusta varten. Tavaramäärää hämmästeltyäni vaihdoimme Ollin kanssa kuulumiset. Niistä jäi käteen nakkilista koskien siivousta. Ennen huomista valua piti kantaa kaikki turha pois sisältä ja laittaa muovit tiiviisti seinien reunustoille. 

Lakalla tiedetään, kuka rakennuttaa.

Tartuimme Marian kanssa töiden jälkeen tuumasta toimeen ja lähdimme siivoamaan. Tontilla oli vielä viiden aikaan myös Hannu, jolla oli enää pari rasiakoloa vaneroimatta. Pitkä valua edeltävä päivä vastuunkantajalla siis. Poislähtiessään Hannu huikkasi pilke silmäkulmassa jättäneensä punakynän sähkölaatikkoon, jos vaikka haluamme koristella vielä seiniä lisärasioilla. Näin emme kuitenkaan tehneet, vaan keskityimme kantamaan telineitä ja harkkoja sisältä ulos. Talon tyhjennyttyä siitä, mikä irti lähti asensimme uudet muovit seinien vierustoille. Illan päätteksi muovit olivat paikoillaan me olimme hiestä märkiä ja kivipölystä harmaita.

Juuri ennen lähtöä paikalle saapui vielä mukavia yllätysvieraita, kun Rami, Riku ja muutaman minuutin perästä myös Teija ja mummi ajoivat paikkalle. Ramin kanssa jutellessani tajusin, että talo on kivirungon osalta nyt pystyssä ja aikaa ulkoseinien muurauksen aloituksesta on vajaa kuukausi.

Virallinen kuva.

Valu siirtyy, putkitus venyy ja perjantaipulla tuoksuu

Kävin aamulla kiikuttamassa pullat tontille. Talon uumenissa hääräili Hannu ja Hannun apumies. Ukot olivat putkittamassa sähköjä. Liekö Ollille tullut yllätyksenä meidän julkisivun valaistus, kun valua oli tarve siirtää tiistaille. Hannu arvioi, että vaikka putkia laittaa koko perjantain, on hommaa siitä huolimatta vielä  maanantaiksikin.

Iltapäivällä kurvatessani tuntille osa paikoista oli piikattu auki, osassa oli jo rasiat ja putket ja toisissa jopa vaneritkin päällä. Muutama paikka oli vielä vallan koskematta. Rasiat olivat joka tapauksessa merkattu Hannun mukaan asiallisesti. Liekö epävarmuuteni rasioiden merkkauksen suhteen näkynyt päällepäin, kun Hannu lupasi vielä tarkastaa kuvista rasioiden paikat, ennen valua - hyvä niin.

Tänään tapahtui pieniä, mutta sitäkin tärkeämpiä asioita. Toivottavasti rasioita ei jää puuttumaan, jotta säästymme ylimääräisiltä piikkauksilta.

Soittelin vielä Maurille ajellessani mökille, että hänen ei tarvitse tulle viikonloppuna hanakulmia asentamaan valun siirryttyä tiistaille. Mauri kiitti ilmoituksesta ja päätti jäädä nauttimaan auringosta toisaalle. Mökillä ruokia jääkaappiin purkaessani tajusin, että olimme unohtaneet kylmälaitteiden sähköt kokonaan! Onneksi on vielä maanantaina aikaa hoitaa ne kuntoon.

Valaistussuunnittelua ja punakynää

Eilisen aikana oli tapahtunut se, mitä oli ounasteltukin. Tekninen tila oli saanut seinät ja kantava väliseinä oli muurattu. Samoin oli muurattu autokatoksenkin seinät. Muutama pilari takapihalla oli vielä vaiheessa. Alkujaan perjantai-iltapäivälle tähdätty valu oli siirretty maanantaille. Rasiareikien paikkaamiseen menee paljon aikaa - samoin putkitukseen.

Kantava väliseinä ja keittiön ikkuna.

Meidän työ oli piirrellä sähkörasioita ja putken päitä punaisella liidulla seiniin. Muutaman hieroglyyffin jälkeen yksi muurareista tule neuvomaan, jotta miten ne rasiat merkataan ja miten ylipäätään merkataan, tuleeko piirroksen kohdalle paikka rasialle vai vaan putken pää. Sekin piti merkata, mihin suuntaan putken on  rasialta tarkoitus lähteä. Paljon merkattavaa ja noviisi lukemassa sähkökuvia - aika haasteellista.

Virallinen kuva luoteesta.

Merkkauspuuhat oli tarkoitus hoitaa iltapäivällä. Kävimme Marian kanssa sähkökuvia läpi ja piirsimme, minkä osasimme. Sisäseinien jälkeen piti merkata ulkoseiniin paikat sähkörasioille ja julkisivuvalojen putkille. Julkisivuvalaistuksessa turvauduimme vielä viime metreillä ammattiapuun. Decolightin Paulamäki kurvasi golf-matkallaan Toivion kautta ja piti meille puolen tunnin pikakurssin julkisivujen valaistuksesta, valon lankeamisesta pinnoille sekä valaisimien runsaasta valikoimasta. Paulamäen hävittyä viheriöille piirtelimme Marian kanssa loputkin merkit seiniin. Seiniin piiretylyn lomassa rakennuttajan kuula paloi komean punaiseksi aurinkoisessa kesäillassa. Tästä Hannun on hyvä jatkaa huomenna putkituksen kanssa.

Virallinen kuva.

Käykää sisään!

Se on juhlava näky, kun sisäänkäynti on muurattu viimeistä kiveä myöden valmiiksi. Taloon astuminen tuntuu heti paljon virallisemmalta. Tänään oli päärakennuksen ulkoseinät muurattu muiltakin osin kantavaan korkeuteensa. Valua on kaavailtu perjantaiksi. Sitä ennen on vielä teknisen tilan, kantavan väliseinän ja autokatoksen muuraus, sähköjen putkistus, muutama LVI-asennus ja läpivientien paikkaus vanerilla sekä tuenta valua varten.

Soitin Pekalle rasioiden merkkauksesta. Pekka oli harmillisesti reissussa, joten rasioiden merkkaaminen jää minun ja Marian hommaksi. Toivottavasti ei jää rasioita merkkaamatta.

Se eilinen makuuhuoneen notkahduskin oli korjattu tänään. Jälki on priimaa, kun mestarit on paikalla.

Vasemmalta lukien: KHH, K/RUOK, HALLI

Hurja vauhti ja mutka makuuhuoneen ikkunassa

Jos meni perjantainen aikaansaannos unohdettavien etenemien eeppokseen, niin tänään maanantaina otettiin vahinko takaisin. Käytännössä katsoen koko "länsi-siipi" oli muurattu kierrosta vaille valmiiksi. Mikkoa ei tosin iltapäivällä mestoilla näkynyt - eikä ketään muutakaan mestari-luokituksella varustettua veijaria.

Liekö ainakin näennäisen mestarin puuttuminen ollut osasyynä siihen, että meidän makuuhuoneen ikkunan ylitys oli jäänyt tukematta kokonaan. Noviisin rakennuttajan mielestä kyseinen metodi ei voi tuottaa kerran vinoon kuivuneena myöhemmin suoristettaessa suoraa tiivisti muurattua ja saumattua seinää. Harmittaa - todennäköisesti ja toivottavasti turhaan.

Tänään näytti siltä, että viime viikon lopulla ounastaltu keskiviikko on edelleen kantavien seinien osalta paikkaansa pitävä valmistumispäivämäärä. Hieno homma! Kattoristikot saapuvat tällä tietoa ensi viikon alkupuolella, joten hommat päässevät jatkumaan jouheasti myös seuraavaan työvaiheeseen.

Illalla pääsimme Marian kanssa kahden tontille. Mittailimme aiemmin leveiksi arvellut ikkuna-aukot uudelleen. Mittaus kannatti. Tilausvahvistuksen mukaan meille olisi tullut yksi ikkuna liian vähän, yksi ikkuna olisi ollut kymmenen senttiä liian matala ja kaikki pari senttiä turhan kapeita. Systemaattinen rakennusvirhe on onneksi helppo korjata vielä tässä vaiheessa suurentamalla ikkunoita - ei siis hätää.

Tässä tuohussa on jo opittu tarkastamaan asiat kahteen kertaan. Muutoin ei olisi pesutornikaan mahtunut paikoilleen. Toivottavasti tällä kertaa saimme ikkunat mitattua ja dokumentoitua oikein, jotta heinäkuussa saapuvat ikkunat ovat kaikki aukkoihinsa sopivia.

Sunnuntainen talokatselmus

Pari päivää evakossa mökillä jutellen rakentamista suunnittelevan kaveri pariskunnan kanssa on terapiaa rakennuttajalle. Kerrankin on joku, joka kuuntelee ja jota kiinnostaa - tai ainakin joku, joka ymmärtää esittää, että kiinnostaa! Kaksi päivää aiheuttaa myös suunnattoman raksaikävän.

Sunnuntaina oli ajeltava mökiltä kotiin tontin kautta. Tällä kertaa ei eteneminen huimannut kuitenkaan päätä. Se oli seitin ohut pettymys rakennuttajalle Mikon jäljiltä. Aurinkoinen perjantai oli tainnut tehdä kepposen Mikolle ja Mikon miehille. Olohuone oli saanut lisää kiviä seiniinsä, mutta muuten oli aurinko näytellyt pääosaa Talo Suhosen rakennuskinkereissä. Joskus näinkin. Eihän aina voi ylisuorittaa.

Näkymä olohuoneen ikkunoista ulos ruokailutilasta katsottuna. Vaimo miettii kiinni kuivuneen urataanipullon hyötykäyttömahdollisuuksia.

Viikko vierähti ja tontilla tarjoiltiin perjantaipullaa

Kävin tänään heti aamutuimaan tontilla. Asioita oli oikein jonoksi asti. Utelin Mikolta, josko Mauria tarvitaan LVI-hommien puolesta tulevalla viikolla. Ei kuulemma tarvita. Läpiviennit IV-putkille tehdään Peltomaan porukan voimin LVI-suunnitelman mukaisesti. Sähkömiestä kuitenkin tarvitaan. Keskiviikkona on mestat Mikon mukaan siinä kunnossa, että Pekka saa aamupäivästä käydä piirtelemässä punakynällä loput läpivientien paikat sisä- ja ulkovaloille sekä kaiutinrasioille. Perjantaipullatkin oli kyydissä ja ne otettiin tuttuun tapaan kiitoksin vastaan. Mukavaa.

Tutkimme Mikon kanssa myös ikkuna-aukot. Harkko Senseille tuli täytenä yllätyksenä, että ikkuna-aukot olisi saanut tehdä kuvissa olevien mitoin. Nyt muurarimiehet olivat omatoimisesti leventäneet joka aukkoa 10 - 20 milliä, jotta ikkunat mahtuvat paremmin paikoilleen. Naurahdin todeten, että ne ikkunat saa aukkojeen mukaan eikä toisinpäin. Käymme mittaamassa aukot ja laitamme Lakalle uudet ikkuna-aukkojen mitat ensi viikon alkupuolella. Noin puoli neliötä lisävaloa tuskin on pahitteeksi.

Siivouspäivä

Kävin hakemassa kaupasta tuutit lounastauolla ja vein ne tontille. Auringossa muuranneille telinekiipeilijöille viileä tervehdys tuli ilmeistä päätellen iloisena yllätyksenä. Vaihdoimme Mikon kanssa muutaman sanan hommien etenemisestä ja turisimme jätskitauon verran muita mukavia. Hommat tuntuivat sujuvan, joskin kiirettä oli Mikolla ja Mikon miehillä havaittavissa. Lähialueilla on muitakin Peltomaan porukan rakennustyömaita. Rakennuttajana meidän täytyy siis pitää huoli, että Ojakujalla hommat luistaa ja töitä tehdään mukavissa merkeissä.

Lupailin Mikolle, että käymme siivoamassa mestat illalla. Päiväunien jälkeen vedimme raksavaatteet pienen tauon jälkeen niskaan ja kokosimme pesueen punaiseen ohjukseen suunnaten kohti Toiviota. Muurarimiehet olivat saaneet itäseinän muurattua koko korkeudeltaan. Maskiharkot toki puuttuvat, mutta kantava osuus on paikoillaan. TV-huoneen ikkunakin oli jo ylitetty.

TV-huoneen ikkuna paljasti taas lisää TaloSuhosen luonteesta. Ikkuna-aukkoon olisi mahtunut kaksi Hönöä päällekäin. Hiukan jännittää vielä katetun terassin tarvitsema lippa. Toivottavasti valoa ja tilan tuntua riittää katon asennuksen jälkeenkin. Opimme lisää talon luonteesta, kun kiipesimme sisään ja kurkistimme porukalla Venlan huoneen ikkuna-aukosta ulos. Maisemat ovat kuin toisesta kerroksesta. Tontin korkeusasema ja korkea sokkeli nostavat lattian melko korkealle verrattuna tontin luonnolliseen maanpinnan tasoon.

Rakennustarkastaja Keinonen.

Toivioon on tullut kesä, Talo Suhoseen itäseinä ja Ojakujalle merkit asfalttia varten

Kymmenen viikkoa sitten laitoimme tyttöjen kanssa reiteen asti upottaneeseen hankeen kyltin rakennushankkeestamme. Nyt kylttiä ympäröi reiteen asti ulottuva keltainen kukkaloisto. Viikot vierivät ja seinät nousevat. Itäpuolen seinästä uupuu enää muutama varvi EKO+harkkoja, joiden päälle tulevien juoksupuiden varaan asennetaan aikanaan kattotuolit.

Kesän kanssa samassa tahdissa tontin reunalle ilmestyi myös tienrakentajat. Mittarimiehet asentelivat pari päivää talon nurkkamerkkien isoserkkuja merkkamaan tien linjaa, asfaltin reunaa ja tien pinnan korkoa. Meille tulee tie perille asti - sanan varsinaisessa merkityksessä. Kääntöpaikan asfaltin reuna on lähimmältä kohdaltaan kolmisen metriä Talo Suhosen seinästä.

Asfaltin reunamerkki ja kesäpörriäinen salaman loisteessa.

Taloa on tällä viikolla rakennettu kahden ja kolmen miehen päivänvauhtia. Rakennustarvikkeita ja telineitä pursuaa joka paikassa. Talon seinät rajoittavat jo sen verran rakennusaikaista siivousta ja huoltoa, että rakennuttajien vastuu siivoushommissa korostuu päivä päivältä.

Tänään tuli Lakaltakin postia. Ensimmäinen proaktiivinen teko talotoimittajalta sitten tarjouksen allekirjoituksen! Jani laittoi ikkunoiden mitat ja määrät tarkastettavaksi sekä pyysi vahvistamaan samalla toimitusviikon. Täytynee jututtaa Mikkoa työmaalla.

Talo Suhosen seinää idästä.

Saunassa on ikkunat!

Työmaasta vastannut Olli vaihtui ainakin toistaiseksi Ollin poikaan, Mikkoon. Mikko on tarkka - jopa niin tarkka, että minä tunnen oloni hetkittäin jopa turvalliseksi. Ei Ollinkaan tarkkuudessa ole ollut moitteen sijaa. Mikko on vaan vieläkin tarkempi.

Tein tänäänkin töihin mennessäni lenkin tontin kautta. Kävimme Mikon kanssa ikkuna-aukot läpi yksitellen. Kyllä kannatti. VH1:n ikkuna olisi jäänyt metrin sijaan 60 senttiä leveäksi! Aina kannattaa tarkastaa. Päivällä Mikko soitteli vielä muutamaan otteeseen ja varmisti, että aukot tulevat varmasti oikein. Terassiovien päälle tulevat ikkunat herättivät aluksi kysymysmerkkejä, jotka kuitenkin hälvenivät lyhyen puhelinpalaverin aikana.

Noukin töiden jälkeen tytöt mukaani tontille. Minulla oli hirveä palo nähdä, miten seinät olivat päivän aikana nousseet. Tytöillä alkaa jo usko loppua rakentamisen kanssa ja niinpä tontille menokin on aina oma episodinsa raskaan tarhapäivän päätteeksi. Huutoa piisaa yleensä Hallilasta Pirkkahallille asti. Tontille päästyämme kävimme Venlan kanssa ihmettelemässä uusia seiniä. Pesuhuoneeseen ja saunaan oli ilmestynyt ikkunat. WAU! Muuten talo oli aivan täynnä telineitä ja kivilavoja telineiden päällä.

Seinien noustessa meillä alkaa tulla kiire ulkovalaisinten sijoittelun kanssa. Täytyy raivata hiukan tilaa kalenterista ja hilpasta kaupoille, ettei mene valot mönkään.